torstai 17. maaliskuuta 2016

Hitaasti kiiruhtaen


Kylläpä on tehnyt tiukkaa myöntää itselleni että kaikkien näiden liikuttujen vuosien jälkeen tietynlainen peruskuntoni on surkea. Näyttääpä muuten kamalalta kirjoitettuna!

Minulla on luontaisesti melko korkea syke, se kiipeää helposti 175-180 lyönnin pintaan ja pystyn liikkumaan aika vaivattomasti 170 lyönnin tuntumassa. Onpa se noussut kahdensadan lyönnin nurkille melko pienellä ponnistelulla. Olen aina pitänyt tätä synnynnäisenä ominaisuutena joka nyt vaan on näin. Tänä keväänä olen kuitenkin tajunnut että minulta "puuttuu" kokonaan sykealue väliltä 120-150. En ole tottunut tuollaisiin sykkeisiin, sillä yleensä se pomppaa nopeasti (liian) korkeisiin lukemiin. Olen tavallaan hyväkuntoinen huonokuntoinen. Vähän kuin laiha läski.

Olen ottanut kesän tavoitteeksi yhden polkujuoksutapahtuman ja haluan olla silloin hyvässä juoksukunnossa. Jotta juoksu kulkee hyvin, minun täytyy parantaa peruskuntoani ja  kehittää nimenomaan tuota matalaa sykealuetta. Olen tarttunut härkää sarvista ja luonut itselleni harjoitusohjelman joka sisältää näin alkuvaiheessa kolme juoksulenkkiä viikossa. Hidasta menoa matalilla sykkeillä (135-147), mutta jonkinlaista hölkkää kuitenkin. Kyllä ottaa koville mennä niin hitaasti että melkein naapurin mummot ajaa rollaattorilla ohi, mutta tässä ei nyt paljon häpeileminen auta! Voisihan kuntoa treenata jonkun muun lajin parissa, mutta kuten sanottua, minulla on tavoite heinäkuussa ja jos haluaa juosta, täytyy treenata juoksua.

Toivon että jonain päivänä vauhtini on kasvanut ja syke laskenut. Siihen asti laahustan menemään tyylillä joka ei tarkastelua kestä. Onneksi metsäteillä ei pahemmin yleisöä ole :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti