keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Kaltevalla pinnalla

Ensin tuli hormoniheilahdukset. Sitten tuli muutaman päivän kestänyt perustavalaatuinen riita miehen kanssa. Ja sitten tuli se "aivan sama, syön mitä haluan"-väsymys. Ja sitten tuli kolme sipsipussia. Ja vähän kaikkea muutakin. Tunsin olevani kaltevalla pinnalla, pahasti meinasi ote lipsua.

Vaan tajusin taas kerran ne sadat ja tuhannet syyt jotka ajavat minut mässäilyn pariin. Sen, että olen oikeasti pahinta laatua oleva tunnesyöppö. Ja että pahiten mässäilen silloin kun elämä on tylsää. Syöminen on minulle ikioma pakopaikka arjesta, juhlahetki. Senkin ymmärsin että kestän tätä perusarkea äärimmäisen huonosti. Aina pitäisi olla jotain hauskaa tiedossa. Oi voi, turmeltunut on ihmismieli!

Vaan minä korjasin kurssin ja vältin isomman karikon! Nyt kohdalle osui vain sellainen +1,4 kg kivi. Sitä tässä pudotan hiljalleen kyydistä. Nyt vedetään helmikuu täysillä! Eiköhän tämä taas tästä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti