tiistai 16. helmikuuta 2016

Iso kahvi, kiitos!


En ole tainnut avata tänne blogiin kovin yksityiskohtaisesti meidän vauvaperhe-elämää, mutta tänään on sellainen olo että kirjoittaa voisin muutaman sanasen meidän yöelämästä.

Meitä ei ole siunattu mitenkään sikeäunisella lapsella. Heti vastasyntyneenä keskosnyyttinä häntä piti ruokkia kahden tunnin välein yötä päivää. No, joskus luistin niistä yöheräämisistä kun huomasin että lapsi ei ole kuolemassa käsiin. Yöllä oli siis normaalia ja varsinkin suotavaa syödä eikä nukkua kahdeksan tunnin unia. Muistelisin että jossain vaiheessa (ehkä 4-5 kk iässä?) meillä saatettiin muutaman päivän-viikon ajan nukkua öitä yhdellä syötöllä, mutta se oli tilapäistä. Aika vakio oli kaksi syöttöä n. yhdeltä ja neljältä. Väliajat vauva kyllä nukkui melko hyvin.

Ehkä 6 kk iässä alkoi meilläkin yöhulinointi. Katkonaisia unia ja pieniä itkuja. Tuttia sai etsiä usein ja työntää sitä suuhun. 7 kk iässä alkoi mahalleen kääntyminen sängyssä ja sen myötä kauhukohtaukset. Joka yö 1-2 pahimmillaan tunnin kestävää huutokohtausta unissaan meinasi viedä järjen vanhemmilta. Niistäkin selvittiin.

Nyt 9 kk iässä yöt vaihtelee todella paljon. Välillä oltiin jo hyvällä mallilla ja nukuttiin koko porukka illasta aamuun. Sitten alkoi ilmeisesti hampaat vaivata ja taas valvotaan. Viime yönä valvottiin jo toinen yö peräkkäin, ja nyt meinaa olla vähän turnauskestävyys koetuksella. Lisäksi vauvalla on jonkinlainen eroahdistusvaihe, ja hän unissaankin varmistaa jatkuvasti että äiti on siinä 20 cm päässä. Luulin että hiustenlähtöni olisi jo paremmalla puolella, mutta se vaan jatkuu vähän eri syystä lapsen nyhtäessä minut hiljalleen kaljuksi.

Oma jaksamiseni (ja tietysti töissä käyvän miehen jaksaminen!) on vähän heikoilla välillä. Katkonaiset yöt vaikuttavat itselläni suoraan syömisiin, en jaksaisi yhtään miettiä mitä suuhuni laitan silloin kun olen valvonut. Valvominen vaikuttaa kaikkeen, painonpudotukseen, liikuntaan ja ruokahaluun. Mitä väsyneempi olen, sen enemmän haluaisin syödä nopeita hiilareita ja rasvaa. Mieluusti yhdistettynä, kiitos. Kovin vaikeaa on kaivaa motivaatiota laihisteluun kun silmissä välkkyy sipsipussit. Lisäksi liikunta ja siitä palautuminen ja ovat äärettömän vaikeita sillä valvotut yöt nostavat minulla leposykkeen 120 lyönnin tuntumaan.

Onneksi tämä on yksi vaihe. Ehkä. Vaikkei se nyt siltä tunnukaan. Onneksi lapsi on hurmaava ja aurinkoinen (ollessaan päivällä valveilla). Ja onneksi menen töihin vasta syksyllä. Ehkä tämä taas tästä. Ehkä.

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä, toivottavasti teidän yöt alkaisi taas sujua !

    Meillä Napa oli vauvana tosi hyvä uninen ja on vieläkin.
    Massu sen sijaan on valvottanut senkin edestä.
    Hän nyt 8kk ja meillä herätään 3-6 kertaa yössä, viime yönä 6 kertaa..
    Ja kyllä välillä tulee hiihdettyä aika zombina :D

    VastaaPoista