keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Kuuskytluku

 
Niin sitä vaan humpsahdettiin tukevasti kuutosella alkaviin painolukemiin! Oikeastaan se tapahtui jo viikko sitten, mutta en heti uskaltanut hehkuttaa sillä pelkäsin kyseessä olevan jonkun hetkellisen nesteheilahduksen. Vaan ei, täällä ollaan!
 
Olotila on kuin olisi saapunut pitkältä matkalta kotiin. Ja pitkähän tämä matka on ollut, sillä lähdin hautomaan poikasta itselleni vähän turhan korkeista lukemista käsin, ja alkuraskaudessa painoa tärähti aivan järkyttävään tahtiin. Muistaakseni olin yli 70-kiloinen jo ensimmäisessä neuvolassa. Silloin kyllä ahdisti se nousukiito, mutta sittemmin painonnousu tasaantui ja lopulta taisin yltää "vain" n. 8-10 kilon massanlisäykseen.

Tällä kertaa laihtumisessa ja lukujen pienenemisessä ei ole mukana isompia euforian tunteita. Tämä on vain tällainen tylsän rationaalinen, matematiikkaan perustuva siirtymävaihe jotta saan takaisin entisen vartaloni. "Naisen täytyy tehdä se mitä naisen täytyy tehdä". Vaikka tuntuuhan se ihan hiivatin hyvältä keikistellä (kotona ;) ) pikkuruisissa (hah!) housuissa ilman että mikään kohta pursuaa ulos! :D Työkaverini kylläkin kannusti minua iloisesti sanoilla "raskauden jäljiltä paino voi olla taas normaali, mutta vartalon muoto on mennyt iäksi". Ajattelin olla sen verran utelias että laitan testiin tämän teorian! Vaikka onhan tuo maha vielä vähän löysä. Onneksi en ole koskaan ollutkaan mitenkään sileää mallia vatsastani, eipä ole niin iso järkytys tämä nykykunto..

Pakkanen latistaa liikuntatouhuja, eipä paljoa lenkkeillä -30 kelissä. Vaikkakin sää on kuulemma vain pukeutumiskysymys, sanoo mieheni joka edelleen pyöräilee töihin joka päivä. Mitäpä tuohon pystyy vastaamaan? Onneksi sisällä voi jumpata ja pelkällä järkevästi koostetulla ruokavaliollakin päästään jo aika pitkälle!

Pitäkää jalkanne lämpiminä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti