tiistai 12. tammikuuta 2016

Kantaja

Minusta tuli Kantaja aika nopeasti Poikasen syntymän jälkeen. Joku viisas osa aivoissani oli pakannut sairaalaan mukaan kantoliinan, josta oli lopulta iso hyöty :) Poikanen pääsi liinan kyytiin ihokontaktiin jo päivän vanhana. Hiukan jännitti sitoa alle kolmikiloinen vastasyntynyt rääpäle liinan sisään, mutta hyvin meni! Anti-hipeille tiedoksi että sairaalassa tarjosivat maidonnostatusta varten käyttöön sellaista ihokontaktituubitoppia, mutta eihän sillä saanut lasta yhtä tukevasti kuin liinalla. Onneksi oli siis liina mukana :)

Poikanen kulki sujuvasti matkassa mm. ruokasalissa ja osallistui päiväkahvikeskusteluihin :) Eipä tarvinnut lykätä sitä ärsyttävää muovisänkyä mukana. Sen verran muistan että kuuma oli ja hiki valui (ne hormonit..) Virittelin liinan liivieni päälle ja viimeistelin komeuden sairaalan lyhyellä, etunepillisella pyjamapaidalla.

Sairaalassa

Jo kesäkuussa vauva alkoi olla niin painava että tarvitsimme tukevampaa kantovälinettä trikoisen Kimperin liinan tilalle. Ostin käytetyn Manducan ja aloin tutustumaan kantoreppujen maailmaan.


Vauvatuki käytössä
Ensimmäisen kerran ilman vauvatukea (se hankala "välivaihe")
Paras lopputulos mihin pääsimme

Valitettavasti minä ja Manduca emme tulleet juttuun keskenämme. Yritin ja säädin, kysyin neuvoa kokeneemmilta. Kannoin olkaimet suorana ja ristissä. Säädin vähän lisää. Vaan ei. Manduca ei vaan tuntunut hyvältä. Liikaa remmejä ja säätömahdollisuuksia. Manduca lähtikin meiltä uuteen, hyvään kotiin.

Ärsyyntyneenä Manducan monimutkaisuuteen hankin kudotun liinan. 100% puuvillaa oleva Ellevill Zara Chocco oli rakkautta ensi silmäyksellä!

Tyytyväiset!

Katiskoilla..
.. ja Kampissa
Älä sido näin! ;)

Rakkaustarinamme kudotun liinan kanssa päättyi siihen hetkeen kun lapsi alkoi olla liian suuri kannettavaksi edessä - ja vanhemmat liian kokemattomia sitomaan lasta kunnolla selkään. Muutaman huonolta tuntuneen viritelmän jälkeen luovutimme ja kantaminenkin jäi joksikin aikaa. Rengasliina tosin kotiutui tässä kohdassa, mutta sitä on käytetty lähinnä kotioloissa pikaliinana.

Kroonistuneen niska-hartiaosastoni vuoksi rengasliinan käyttö jäi osaltani hyvin vähäiseksi, mies sitä vastoin käytti sitä monesti hyvällä menestyksellä. Toimivalle kantovälineelle oli kuitenkin taas paikka avoinna. Lopulta asioita tuumittuani laitoin veronpalautukset haisemaan ja päätin antaa Tula-repulle mahdollisuuden. Jos Ellevill-liina oli rakkautta alusta asti, Tulan kanssa taisin mennä sokkona naimisiin ja rakastuin niin mahdottoman palavasti heti kun repun päälleni laitoin! Ja niin rakastui lapsikin. Voiko olla mukavampaa kantovälinettä? Siis aivan käsittämättömän ihana tuntuma! Niin yksinkertaiset säädöt että hermoja ei tarvitse menettää. Tämä reppu vain toimii! Nyt meillä on reppu jolla kannan niin kauan kuin Poikanen mahtuu kyytiin. Ja sitten voikin hankkia taapero-Tulan.. ;)


Iloinen kyytiläinen lenkin jälkeen <3

Tulan saapumisen jälkeen tuunasin vanhasta anorakista kantotakin jolla kantaa myös selässä. Mahdottoman hyvä ratkaisu! Jos joku haluaa lukea lisää tästä tuunauksesta, ilmaise itsesi! :)

Tuunaa-se-itse-takki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti