perjantai 6. marraskuuta 2015

Alasajoa

Aika usein ja yhä enenevässä määrin huomaan haikailevani yksinkertaisemman elämän perään. Ajatus töihinpaluusta ahdistaa, on siellä nykyään niin hullu meininki, huoh.. Raha ei kuitenkaan kasva puussa, joten "jotain tarttis tehdä".

Haluaisin yksinkertaistaa tätä elämää, hankkia kanoja, lihakaneja, lampaita. Lisätä omavaraisuutta, kasvattaa ruokani ja vetää jatkossakin aamulla villasukat jalkaan.

Mikä tämän sitten estää, vai estääkö mikään? Ensimmäinen puute taitaa olla raha. Minä olen tässä taloudessa se vakituisesti työllistetty, isännän työt on aina suuri mysteeri. Tähän asti töitä on löytynyt, mutta kun.. En ole ainut joka meillä haaveilee tästä "alasajosta", ja "puuhastelulle" tarvittaisiin varmaan rahoittaja! Helppoa kai olisi jäädä vaikka kotihoidontuelle hoitamaan lasta ja elukoita jos mies toisi rahan pöytään. Vaan kun mieskin haluaa jäädä kotiin! Haaveilee kylläkin jonkinsortin yritystoiminnasta. Ei kai kaksi ihmistä voi jäädä kotiin haaveilemaan (ilman että nostaa sosiaalitoimiston tukia)?

Toinen estävä tekijä on tila. Asumme kyllä tällä hetkellä isoa omakotitaloa, mutta tämä ei ole oma. Yhdellä puhelinsoitolla tämä voisi olla oma, mutta kun en tiedä onko tämä se meidän mansikkapaikka. Tai asummeko ylipäätään seudulla johon haluamme juurtua ja jossa haluamme lapsemme kasvattaa. Isosta tontista huolimatta tästä paikasta ei ole haaveideni pientilaksi. Lisäksi minulla on jo nyt viha-rakkaus-suhde tähän taloon. Keskuslämmityksen puute yhdistettynä näihin neliöihin on saanut minut lisäämään harrastusteni perään uuden harrastusmuodon - lämmittämisen. Kivahan se on laitella tulet aamulla takkaan, mutta sitoohan tämä ihan uudella tavalla kotiin.

Isoja asioita ja ratkaisuja mietittäviksi, vielä kun voisi muuttaa käytäntöön :)

2 kommenttia:

  1. Yrittäkää nyt keksiä miten saisitte nuo haaveenne toteutettua.....kuullostaa niin ihanalta..:)

    VastaaPoista
  2. Haaveet on tehty toteutettaviksi!
    t. unelmaansa elävä

    VastaaPoista