tiistai 20. lokakuuta 2015

Herätys!

Ei, nyt ei ole luvassa minkäänlaista uskonnollishenkistä pohdiskelua! :D

Heräsin eilen jonkinlaisesta koomasta:


Oi ihanaa, metsässä mennään, vauva selässä (huonossa asennossa..)! Jalatkin mulla kuin Mannerheimin hevosella.. Hetkinen, MIKÄ tuo mahaläski on??? Apua!!! Tuoltako minä oikeasti näytän! Ehkä nyt on katsottava totuutta silmiin ja myönnettävä se asia, että poikani on kasvanut maidolla, joka on hyvin pitkälti tuotettu makeis- ja muroteollisuuden tuotteilla. Myöskään lähestulkoon päivittäinen suklaalevy ei ole sulanut "siinä sivussa" täysimetyksen ansiosta. Raskauskiloista on edelleen jäljellä ne, jotka toin sairaalasta kotiin. Ja pari lisää.

Melkein jo itkettää, miten minä olen voinut tehdä tämän itselleni? Enkä edes puhu ulkonäköseikoista vaan hyvinvoinnista. Tai siis pahoinvoinnista. Olen nimittäin väsynyt, kiukkuinen, vetämätön ja passiivinen. Yöheräilyistä johtuvaa väsymystä ei kuitenkaan sokerilla poisteta, päin vastoin. Olo vain pahenee.

Kaikista pahin seuraus totaalisesta liikkumattomuudesta löytyy nykyään niska-hartiaosastolta. Kärsin lähes jatkuvasta päänsärystä enkä saa jumeja poistumaan enää kotikonstein.

Oloni ei varsinaisesti parantunut kun löysin tämän kuvan parin vuoden takaa:


On sitä joskus oltu kunnossa, joo.

Kroppani oli onneksi herännyt jo liikunnan puutteeseen ja olin muutama päivä sitten ostanut 20 kg painosetin ja jumppapallon kotitreenailua varten. Fakta on nyt kuitenkin se, että en täältä kotikiemuroista kovin helpolla salille selviä, ja toisaalta myös miksi lähtisin kovin kauas kun voin tehdä tismalleen samat liikkeet kotonakin! Lapsukainen nukkuu kuitenkin päikkärit joka päivä samaan aikaan ja loppu onkin sitten omasta korvienvälistä kiinni!



Pyörittelin vaihtoehtona myös jotain nettivalmennustakin, mutta miksi maksaa isoja summia jostain jonka osaan itsekin toteuttaa? En minä tarvitse ketään sanomaan mitä saan syödä tai miten treenaan :) Olen tehnyt tämän ennenkin, hyvällä menestyksellä. En keksi yhtään syytä (paitsi oman laiskuuden!) miksi en laihtuisi ja pääsisi takaisin kuntoon ihan omin neuvoin. Ja onhan minulla kotona ammattilainen keneltä kysyä ohjetta jos tarve on ;)

Tein kuitenkin itseni kanssa sellaisen diilin että siirryn salille siinä kohtaa kun 20 kg painosetti ja 10 kg kahvakuula sekä oman kehon paino eivät tarjoa enää minkäänlaista haastetta :) Siinä kohdassa satunnainen päikkäritreenaus on oletettavasti jo astetta tarmokkaampaa ja lihastakin pitäisi jo löytyä. Silloin otan itselleni sitä kuuluisaa omaa aikaa treenin muodossa.

Totuus ei ole aina kaunista, ei nytkään. Mikään ei taida kuitenkaan toimia yhtä hyvin kuin julkinen tunnustus, joten tässä tulee tämän hetken tilanne kun synnytyksestä on 5 kuukautta ja elopainoa löytyy 73,7 kg



Nämä pöksyt eivät anna mitään anteeksi, joten näillä mennään! Taustalla varasto/työhuoneeni. Sori.

No, entä se tavoite? Kymppi pois, eli 63 kg ja eukko kuntoon! ;)

2 kommenttia: