lauantai 24. lokakuuta 2015

Perjantain eväät

Hyvän treenin päälle maistui hyvä auraburgeri :D


Jaaha, että ensin jauhetaan suu vaahdossa treeniä ja muutosta ja heti sorrutaan???

Nääh, mä mihinkään ole sortunut. Yritän tässä muistaa että minulla on edelleen täysimetyksellä oleva vauva jolle kehoni tuottaa ravintoa, ja silloin EN nipistä syömisistä. Katsotaan nyt saanko tätä kroppaa ylipäätään yhteistyöhön painonpudotuksen osalta niin kauan kuin imetän.

Mutta treeni oli hyvä! Kaksi kierrosta kuntopiiriä levypainoilla toiselle kierrokselle painoja lisäten. Voimatasot yllättävän hyvällä mallilla :)

torstai 22. lokakuuta 2015

Kotiäidin herkkuhetki



Ihana, rauhallinen aamuhetki blogeja selaillen ja höyryävän kuumaa puuroa nautiskellen!

Joo, niin varmaan! Todellisuudessa vauva roikkuu tissillä, puuro on kylmää ja syön sitä yhdellä kädellä, muutama lusikallinen löytyy vauvankin päältä. Ja yritän jollain ulokkeella vielä selata sitä tietokonettakin..

Mutta tuo puuro on oikeasti hyvää! Tietysti maksaa tuplat siitä mitä normaalit kaurahiutaleet, ja varmaan voisi itsekin kasata vastaavan mixin siemenineen päivineen, mutta ei vaan jaksa. Voisi sitä tehdä paljon muutakin, kuten luopua autosta ja muuttaa telttaan asumaan. Mutta siis aina ei vaan jaksa keksiä pyörää uudestaan, ja silloin on ihan kiva jos kaupan hyllyltä löytyy valmis ja terveellinen vaihtoehto :)

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Pieni pala historiaa - miten minusta tuli minä?

Viittasin jo tuossa aiemmassa postauksessani siihen että olen ollut aiemminkin dieetillä ja treenannut kohtuullisen kovaa. Tämä kyseinen ajanjakso sijoittuu jokusen vuoden taakse, olin silloin lähtötilanteessa rapakuntoinen ja n. 80-kiloinen. Huoh. Sitä ennen taas olin sporttinen ja timmi n. 60-kiloinen nuori nainen.

Kesä 2011 ja n. 80 kg

Kesä 2007 ja n. 60 kg
Tähän kohtaan voit vapaasti tuhahtaa sanat *tyypillinen jojolaihduttaja*, mikäli se helpottaa oloasi. Asiat eivät vaan ole kovin mustavalkoisia silloin, kun elämässä tulee ne elokuvastakin tutut pari muuttujaa. Itse en miellä itseäni mitenkään jojolaihduttajaksi tai näe kilojeni syynä ajatusta dieetti vs. elämäntapamuutos. Aiempien lihomisteni taustoja en ala tässä sen enempää avaamaan, syynsä niille oli, isotkin. Ehkä lihominen oli tässä kyseisessä tilanteessa kuitenkin terveempää kuin luisuminen syömishäiriön puolelle.

Keväällä 2012 havahduin jonkinlaiseen liikkumattomuuteen ja ajattelin noudattaa kesälomani ajan juoksuohjelmaa, hyvällä menestyksellä! :) Se oli kiva kesä, reissasin kotimaassa paljon ja juoksukamppeet kulkivat aina mukana! Olen pessyt treenikamppeita aika monen hotellin käsienpesualtaassa! :D Muistaakseni paino vaan ei pudonnut kovinkaan mainittavasti, mutta sitä en vielä siinä kohdassa tavoitellutkaan.

Havahduin kuitenkin erään valokuvan myötä todellisuuteen (taas!) ja aloitin dieetin syyskuussa 2012. Liikuin sykemittari kädessä, laskin joka ainoan syömäni kalorin - ja olin saman vuoden joulukuussa (2012) n. 13-15 kg kevyempi :) Tarkkaa aloituspainoa en tainnut muistaakseni ottaa. Lyhyemmälläkin matematiikalla laskettuna huomaa että pudotustahti oli huima! Mutta niin oli kuntokin. Ja motivaatio.



Kevätkausi 2013 meni kiristellä kroppaa, silloin osallistuin mm. Fitfarmin valmennukseen. Valmennuksen aikana treenasin lujaa, mutta samalla kaipasin pitkiä lenkkejä luonnossa, hedelmiä ja muuta mielestäni ihan ok syömistä kuten lohta. Jonkinlainen fitnessähky nosti jo silloin päätään. Kevät 2013 huipentui Naisten kymppiin Helsingissä.

Kuntokuvaa alkukesästä 2013
Kesästä 2013 minulla ei ole kauheasti muistikuvia. Seuraava varsinainen liikuntaan liittyvä muistikuva minulla on syys-lokakuulta 2013 kun keräsin kahvakuulani, vesipulloni ja patjani kesken tunnin ja poistuin jumppasalista pumpun hakatessa hiukan yli 200. Levossa se hakkasi 120-140 vielä aika pitkään vaikka lopetin treenit siihen paikkaan. Niille nurkille taisi päättyä moni asia elämässäni, entinen blogikin.

Hiljalleen pääsin kuitenkin taas liikkumiseen käsiksi. Tosin lihaskuntoa en ole treenannut erikseen viimeiseen kahteen vuoteen, vaan liikunta on koostunut pitkistä lenkeistä luonnossa. Ei hullumpaa hommaa :) Paino pysytteli suurin piirtein paikoillaan vaikka en laskenut ainuttakaan kaloria. Poikasen raskaus starttasi heti pian leikkauksen jälkeen toipilasaikana, olin muistaakseni lähtöpainossa 67 kg, jossa oli n. pari kiloa ylimääräistä kaiken sen sairastamisen jälkeen.

Tällä historialla siis lähdetään tavoittelemaan sitä hyvän fiiliksen vartaloa - tietenkin hyvällä fiiliksellä! :) Nykyisistä treeniajatuksista ja ruokavaliosta lisää myöhemmin.

Ilmettä uusiksi!

Blogistani julkaistiin eilen uusi facelift, eikö tullutkin hieno? Ihan ite tein! ;)

Halusin raikasta, suoraa ja simppeliä ilmettä. Sellainen taidan vähän olla ihmisenäkin! Punaisesta pirteyttä ja energiaa tekemiseen.

Mitäpä tykkäät?

tiistai 20. lokakuuta 2015

Herätys!

Ei, nyt ei ole luvassa minkäänlaista uskonnollishenkistä pohdiskelua! :D

Heräsin eilen jonkinlaisesta koomasta:


Oi ihanaa, metsässä mennään, vauva selässä (huonossa asennossa..)! Jalatkin mulla kuin Mannerheimin hevosella.. Hetkinen, MIKÄ tuo mahaläski on??? Apua!!! Tuoltako minä oikeasti näytän! Ehkä nyt on katsottava totuutta silmiin ja myönnettävä se asia, että poikani on kasvanut maidolla, joka on hyvin pitkälti tuotettu makeis- ja muroteollisuuden tuotteilla. Myöskään lähestulkoon päivittäinen suklaalevy ei ole sulanut "siinä sivussa" täysimetyksen ansiosta. Raskauskiloista on edelleen jäljellä ne, jotka toin sairaalasta kotiin. Ja pari lisää.

Melkein jo itkettää, miten minä olen voinut tehdä tämän itselleni? Enkä edes puhu ulkonäköseikoista vaan hyvinvoinnista. Tai siis pahoinvoinnista. Olen nimittäin väsynyt, kiukkuinen, vetämätön ja passiivinen. Yöheräilyistä johtuvaa väsymystä ei kuitenkaan sokerilla poisteta, päin vastoin. Olo vain pahenee.

Kaikista pahin seuraus totaalisesta liikkumattomuudesta löytyy nykyään niska-hartiaosastolta. Kärsin lähes jatkuvasta päänsärystä enkä saa jumeja poistumaan enää kotikonstein.

Oloni ei varsinaisesti parantunut kun löysin tämän kuvan parin vuoden takaa:


On sitä joskus oltu kunnossa, joo.

Kroppani oli onneksi herännyt jo liikunnan puutteeseen ja olin muutama päivä sitten ostanut 20 kg painosetin ja jumppapallon kotitreenailua varten. Fakta on nyt kuitenkin se, että en täältä kotikiemuroista kovin helpolla salille selviä, ja toisaalta myös miksi lähtisin kovin kauas kun voin tehdä tismalleen samat liikkeet kotonakin! Lapsukainen nukkuu kuitenkin päikkärit joka päivä samaan aikaan ja loppu onkin sitten omasta korvienvälistä kiinni!



Pyörittelin vaihtoehtona myös jotain nettivalmennustakin, mutta miksi maksaa isoja summia jostain jonka osaan itsekin toteuttaa? En minä tarvitse ketään sanomaan mitä saan syödä tai miten treenaan :) Olen tehnyt tämän ennenkin, hyvällä menestyksellä. En keksi yhtään syytä (paitsi oman laiskuuden!) miksi en laihtuisi ja pääsisi takaisin kuntoon ihan omin neuvoin. Ja onhan minulla kotona ammattilainen keneltä kysyä ohjetta jos tarve on ;)

Tein kuitenkin itseni kanssa sellaisen diilin että siirryn salille siinä kohtaa kun 20 kg painosetti ja 10 kg kahvakuula sekä oman kehon paino eivät tarjoa enää minkäänlaista haastetta :) Siinä kohdassa satunnainen päikkäritreenaus on oletettavasti jo astetta tarmokkaampaa ja lihastakin pitäisi jo löytyä. Silloin otan itselleni sitä kuuluisaa omaa aikaa treenin muodossa.

Totuus ei ole aina kaunista, ei nytkään. Mikään ei taida kuitenkaan toimia yhtä hyvin kuin julkinen tunnustus, joten tässä tulee tämän hetken tilanne kun synnytyksestä on 5 kuukautta ja elopainoa löytyy 73,7 kg



Nämä pöksyt eivät anna mitään anteeksi, joten näillä mennään! Taustalla varasto/työhuoneeni. Sori.

No, entä se tavoite? Kymppi pois, eli 63 kg ja eukko kuntoon! ;)

maanantai 19. lokakuuta 2015

5 kuukautta sitten..

.. olin taas valvonut yön sairaalassa supistusten kanssa. Kivut olivat olleet jo sitä luokkaa että pyysin kivunlievitystä. Tulipa todettua että Panadol ei ihan toimi ja aqua-rakkuloita laitettaessa taisin päästää koko synnytyksen ainoan kirosanan :D Joku kovemman luokan kipulääke pisti vain pään sekaisin enkä voinut valmistautua tulevaan supistukseen rentoutumalla. Vanha ja viisas kätilö sanoi että "kyllä se nyt on menoa, kun olet yön valvonut". Kukaan ei tainnut muistaa kertoa että se oli jo kolmas valvottu yö putkeen :D No, päästiin sitä sitten tositoimiinkin ja Poikanen näki vihdoin (liian ajoissa) päivänvalon :)

Nykyään meillä on hieno, pieni haituvapää. Niin rakas että sydäntä puristaa, itku nousee silmään kun ajatteleekin koko matkaa jonka olen tähän pisteeseen tehnyt. Äitini sanoin "lapsi, jonka olemassaolo piti olla mahdotonta". Niin. Ihme. Sitä se on. Ja miten harvoin muistan kuitenkaan olla kiitollinen ja kiittää ihmeestä vaikka koen olevani todella siunattu.

Äiti minusta tuli saman tien vauvan synnyttyä, samoin kuin miehestäni isä. Emme ole kriiseilleet vastuuta tai riittämättömyyttä tai muutakaan. Vauva on saanut osakseen niin paljon rakkautta ja hoivaa että siinä määrässä voisi vaikka kylpeä! Ei ole ollut vanhemmuus hukassa, tosin tänä syksynä osaltani tuli 6 vuotta täyteen projektin alkamisesta, eli onhan tässä vähän kypsyteltykin ihmistä äidiksi..

Jotta elämä ei olisi liian siirappista, olen ollut yllättävän lujilla kotona olemisen kanssa. Kaikista ennakko-olettamuksistani huolimatta en näköjään ole sitä kotona viihtyvää mallia. Ainakaan minulle ei päivän sisällöksi riitä kodinhoito ja vauvan kanssa pesiminen, vaikka varsinkin sitä kodinhoitoa olisi reilu määrä tarjolla ;) Onneksi on käsityöprojektit ja sitä kautta "oma elämä" jollain tasolla. Ehkä olisi helpompaa jos tapaisin mieheni lisäksi muita ihmisiä, voisin käydä kaupungilla ja katsella ihmisvilinää. No, kaikkea ei voi saada samassa paketissa :) Näistä seikoista johtuen en ole ollut unelmavaimo. Onneksi minulla on viisas ja rakastava mies! Ja meillä on hyvä keskusteluyhteys ja kyky korjata epäkohtia.

Olen vasta hetki sitten ymmärtänyt millaisessa shokissa tässä on viimeinen vuosi-puolitoista eletty. Tuli niin sanotusti "pari muuttujaa", kaikki samaan aikaan. Mutta nyt taidetaan olla jo voiton puolella, eiköhän tämä tästä taas tasaannu! :) Pääasia on, että kaikki on nyt hyvin! <3