perjantai 28. elokuuta 2015

Asiaa isyydestä

Mies kosi minua aikoinaan romanttisin sanoin "mentäiskö naimisiin ennen kuin tää syntyy?". No mentiinhän me. Avioliittomme oli kestänyt neljä päivää ennen kuin Poikanen otti varaslähdön maailmaan. Maistraatin papereissa luki "syntynyt avioliiton aikana".

Kaksi minuuttia maistraatissa ennen lapsen syntymää, ja pam, miehestä kuin miehestä tulee lapsen isä. Kukaan ei kysynyt suhteemme laadusta, tapaamisajankohdasta tai yhdessä asumisesta. Tahtominen riitti takaamaan lapselle juridisen isän ja perintöoikeuden, ja isälle lapsen automaattisen huoltajuuden. Kätevää, kyllä! Varsinkin kun meidän tilanteessa ei ollut mitään epäselvää :) Mutta entä sitten ne epäselvät tapaukset?

Entä jos aviovaimo on ollut uskoton ja pelehtinyt postinkantajan kanssa kolme minuuttia, tuloksena avioliitossa syntynyt lapsi. Aviomiehestä tulee automaattisesti virallinen huoltaja jolla on velvollisuus elättää lapsi jos ei toisin todisteta. Kukaan ei kyseenalaista avioliitossa syntyneen lapsen alkuperää. Entä sitten jos postinkantaja saa tietää lapsesta ja haluaakin huoltajuuden itselleen? Tai postinkantaja sattuukin olemaan upporikas miljonääri ja lapselle kuuluisi lakiosa perinnöstä?

Tai jos nainen tulee raskaaksi ilman että itsekään tietää lapsen isää, löytää myöhemmin sopivan kumppanin ja menee tämän kanssa vihille ennen lapsen syntymää jolloin miehestä tulee automaattisesti lapsen isä. Onko lapsella oikeutta alkuperäiseen, biologiseen isäänsä? Vai onko alkuperällä edes merkitystä? Adoptioita hoidettiin pitkään katkaisemalla lapsen suhteet omiin juuriin. Viime aikoina biologisen suvun merkitys on taas ymmärretty ja lapsilla pyritään säilyttämään kosketus omiin juuriinsa.

Olen joskus miettinyt jopa sellaista että kaikissa alle vuoden kestäneissä avioliitoissa isyys tulisi tutkia tai edes tunnustaa. Mutta kun ei sekään takaisi mitään. Ihminen on erehtyväinen ja tekee virheitä kymmenenkin aviovuoden jälkeen. Tai juuri silloin.

Oma lukunsa on tietysti ne  parit, jotka eivät solmi liittoa ennen lapsen syntymää. Olen kuullut kohtuullisen tiukoista ja piinallisistakin isyyden tunnustamistilanteista. Huh. Eikö pitkään kestäneessä avoliitossa voitaisi rinnastaa avopuoliso aviopuolison asemaan? Tai entä jos vaan rekisteröitäisiin syntyvät lapset kulloisenkin kumppanin nimiin.

Huoh. Ei tässä asiassa taida olla kuin huonoja vaihtoehtoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti