perjantai 28. elokuuta 2015

Asiaa isyydestä

Mies kosi minua aikoinaan romanttisin sanoin "mentäiskö naimisiin ennen kuin tää syntyy?". No mentiinhän me. Avioliittomme oli kestänyt neljä päivää ennen kuin Poikanen otti varaslähdön maailmaan. Maistraatin papereissa luki "syntynyt avioliiton aikana".

Kaksi minuuttia maistraatissa ennen lapsen syntymää, ja pam, miehestä kuin miehestä tulee lapsen isä. Kukaan ei kysynyt suhteemme laadusta, tapaamisajankohdasta tai yhdessä asumisesta. Tahtominen riitti takaamaan lapselle juridisen isän ja perintöoikeuden, ja isälle lapsen automaattisen huoltajuuden. Kätevää, kyllä! Varsinkin kun meidän tilanteessa ei ollut mitään epäselvää :) Mutta entä sitten ne epäselvät tapaukset?

Entä jos aviovaimo on ollut uskoton ja pelehtinyt postinkantajan kanssa kolme minuuttia, tuloksena avioliitossa syntynyt lapsi. Aviomiehestä tulee automaattisesti virallinen huoltaja jolla on velvollisuus elättää lapsi jos ei toisin todisteta. Kukaan ei kyseenalaista avioliitossa syntyneen lapsen alkuperää. Entä sitten jos postinkantaja saa tietää lapsesta ja haluaakin huoltajuuden itselleen? Tai postinkantaja sattuukin olemaan upporikas miljonääri ja lapselle kuuluisi lakiosa perinnöstä?

Tai jos nainen tulee raskaaksi ilman että itsekään tietää lapsen isää, löytää myöhemmin sopivan kumppanin ja menee tämän kanssa vihille ennen lapsen syntymää jolloin miehestä tulee automaattisesti lapsen isä. Onko lapsella oikeutta alkuperäiseen, biologiseen isäänsä? Vai onko alkuperällä edes merkitystä? Adoptioita hoidettiin pitkään katkaisemalla lapsen suhteet omiin juuriin. Viime aikoina biologisen suvun merkitys on taas ymmärretty ja lapsilla pyritään säilyttämään kosketus omiin juuriinsa.

Olen joskus miettinyt jopa sellaista että kaikissa alle vuoden kestäneissä avioliitoissa isyys tulisi tutkia tai edes tunnustaa. Mutta kun ei sekään takaisi mitään. Ihminen on erehtyväinen ja tekee virheitä kymmenenkin aviovuoden jälkeen. Tai juuri silloin.

Oma lukunsa on tietysti ne  parit, jotka eivät solmi liittoa ennen lapsen syntymää. Olen kuullut kohtuullisen tiukoista ja piinallisistakin isyyden tunnustamistilanteista. Huh. Eikö pitkään kestäneessä avoliitossa voitaisi rinnastaa avopuoliso aviopuolison asemaan? Tai entä jos vaan rekisteröitäisiin syntyvät lapset kulloisenkin kumppanin nimiin.

Huoh. Ei tässä asiassa taida olla kuin huonoja vaihtoehtoja.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Syvä hiljaisuus

.. täällä blogissa siis!

Ensin tuli juhlat, juhlimme noin 30 hengen voimin meidän avioliittoa ja Poikasta. Oli siinä kuulkaa hommaa laittaa talo juhlakuntoon kun muuttokin oli jäänyt käytännössä kesken yllärisynnytyksen vuoksi! Ja pitihän sitä "vähän" leipoakin, onneksi äitini avusti hommassa ja leipoi hiki hatussa tarjoamisia. Ja tämä kaikki piti hoitaa vauva tississä roikkuen, heh :)

Juhlien jälkeen suuntasimme viikoksi mökille nautiskelemaan miehen viimeisestä lomaviikosta. Marjastimme, lenkkeilimme, kalastimme ja saunoimme. Mahtava viikko :)

Sitten miehellä alkoikin työt ja olen saanut opetella arjen pyöritystä kahdestaan pojan kanssa. Välillä meinaa kieltämättä tylsyys iskeä kun istuu täällä metsän keskellä isossa talossa. Toki sitä voisi aina vaikkapa siivota mutta ei kai silläkään touhulla voi elämäänsä sisältöä järjestää pidemmän päälle. Arjen haastavuutta on lisännyt poikanen, joka viihtyy usein valveilla (kitisten) sylissä koko päivän. Onhan meillä kantoliina ja Manduca, mutta hikoilen kuin saunassa jo ilman 6 kg lisälämmitintäkin. Vähän hankalaa.

Usein Poikasen nukkuessa ainoita (lyhyitä)päiväuniaan olen syöksynyt ompeluhuoneeseeni ja viritellyt koneet laulamaan. Olen suoltanut mm. pieniä vaatteita kuin liukuhihnalta yli oman tarpeen, pitäisi kai laitella tekeleitä näytille.

Postausideoita on jo monta, ehkä saan joskus sen verran aikaa itselleni että pääsen kirjoittamaan enemmänkin.