torstai 9. heinäkuuta 2015

Heruuks?

Heruu kyllä, melkein liikaakin! Maitoa siis. Vauvalle.

Imetys, tuo maailman luonnollisin tapa ruokkia vauva. Niinpä niin, ehkä luonnollisin, mutta ei kauhean helppo, ainakaan aluksi.

Olin valmistautunut imetykseen aika hyvin, asenteeni oli "kaikkeni teen jotta rintaruokinta onnistuu". Maidontuotanto käynnistyi jollain tasolla jo kevättalvella ja se antoi luonnollisesti uskoa imetykseen. Maatessani sairaalassa synnytystä odottaen ehdin muutamaan otteeseen jo murehtia imetyksen onnistumista, lapsi kun kaikkien todennäköisyyksien mukaan tulisi viettämään aikaa osastolla erossa minusta.

Kaiken todettiin kuitenkin olevan hyvin ja sain vauvan rinnalleni jossa sitten harjoiteltiin ensi-imetystä. Tai minä tarvitsin enemmänkin harjoitusta, vauva imaisi kiinni niin että lapaluuni heiluivat tahdissa. Osastolla harjoitukset jatkuivat maidonnostatuksen merkeissä. No, eipä noussut ja vauvalla paino laski. Painonlasku oli kuitenkin sallitun rajoissa ja sain jossain kohtaa käskyn ottaa vauva ihokontaktiin. Ihokontaktin avulla sainkin vauvan virkeämmäksi ja syömään paremmin, kotiutumislupakin saatiin kolmantena päivänä synnytyksestä.

Kotona jatkoimme imetystä, mutta parin päivän päästä neuvolan painokontrollissa todettiin että eipä ole noussut. Tämän parin päivän aikana maito vasta kunnolla nousi ja vauvalla oli vaikeuksia saada kunnon otetta täpötäydestä rinnasta. Saimme siis ajan uuteen painokontrolliin, jossa todettiin painon kyllä nousseen mutta se oli riittämätöntä. Siinä kohtaa terveydenhoitaja alkoi puhumaan sairaalaan lähtemisestä ja kutsui jo lääkärinkin tarkastamaan vauvaa. Itse totesin että me emme nyt lähde yhtään mihinkään, vaan menemme kotiin imettämään.

Kotiin päästyämme asensin puhelimeen Feed baby-sovelluksen, jonka tahtiin imetin vauvaa kahden tunnin välein kolme päivää. Neljäntenä päivänä menimme taas punnitukseen ja silloin meinasi terkkarilta leuka pudota lattiaa, paino oli noussut 200g tuon viikonlopun aikana. Sen jälkeen ei ole tarvinnut huolehtia poikasen painonnoususta. Eilisen neuvolan perusteella tiedän nyt 7 viikossa kasvattaneeni poikaa 2 kg ja 8 cm verran ilman tilkkaakaan lisämaitoa/korviketta :)

Usko imetyksen onnistumiseen ja oman maidon riittävyyteen on ollut koko ajan kova :) Oikeastaan en ole edes päästänyt mieleeni sellaista vaihtoehtoa että maito ei riittäisi. Enemmänkin olen ollut järkkymättömän itsevarma ja tyynen rauhallinen - minun vauvani kyllä kasvaa minun maidollani :)


Vaikka vauva kasvaa kohinalla (tähän asti n. 60g/pvä), ongelmatonta tämä ei ole ollut. Olen taistellut imuotteen kanssa eikä tämä taistelu ole vieläkään täysin ohi. Joudun korjailemaan vauvan otetta ja välillä imetys sattuu hiukan. Ei pahasti, mutta tuntuu kuitenkin. Itse epäilen eniten tiukkaa kielijännettä, mutta lääkäri ei asiaan puuttunut koska imetys onnistuu kuitenkin.

Oma tavoitteeni on päästä 6 kk täysimetykseen, kaikki sen päälle tuleva on plussaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti