maanantai 13. heinäkuuta 2015

Mökkielämää

Suuntasimme perjantaina mökille "alkeellisiin oloihin". Kyllä tekee välillä hyvää palata perusasioiden äärelle ja unohtaa sähköiset viihdykkeet. Kuvia voisi olla enemmänkin, puhelimesta vaan loppui akku sopivasti. Ei haitannut! :)

Pieni mökkeilijä <3

Ruoka lämpeni kaasulla :)

Kahvin eteen piti nähdä vaivaa!

Kaunista :)

torstai 9. heinäkuuta 2015

Heruuks?

Heruu kyllä, melkein liikaakin! Maitoa siis. Vauvalle.

Imetys, tuo maailman luonnollisin tapa ruokkia vauva. Niinpä niin, ehkä luonnollisin, mutta ei kauhean helppo, ainakaan aluksi.

Olin valmistautunut imetykseen aika hyvin, asenteeni oli "kaikkeni teen jotta rintaruokinta onnistuu". Maidontuotanto käynnistyi jollain tasolla jo kevättalvella ja se antoi luonnollisesti uskoa imetykseen. Maatessani sairaalassa synnytystä odottaen ehdin muutamaan otteeseen jo murehtia imetyksen onnistumista, lapsi kun kaikkien todennäköisyyksien mukaan tulisi viettämään aikaa osastolla erossa minusta.

Kaiken todettiin kuitenkin olevan hyvin ja sain vauvan rinnalleni jossa sitten harjoiteltiin ensi-imetystä. Tai minä tarvitsin enemmänkin harjoitusta, vauva imaisi kiinni niin että lapaluuni heiluivat tahdissa. Osastolla harjoitukset jatkuivat maidonnostatuksen merkeissä. No, eipä noussut ja vauvalla paino laski. Painonlasku oli kuitenkin sallitun rajoissa ja sain jossain kohtaa käskyn ottaa vauva ihokontaktiin. Ihokontaktin avulla sainkin vauvan virkeämmäksi ja syömään paremmin, kotiutumislupakin saatiin kolmantena päivänä synnytyksestä.

Kotona jatkoimme imetystä, mutta parin päivän päästä neuvolan painokontrollissa todettiin että eipä ole noussut. Tämän parin päivän aikana maito vasta kunnolla nousi ja vauvalla oli vaikeuksia saada kunnon otetta täpötäydestä rinnasta. Saimme siis ajan uuteen painokontrolliin, jossa todettiin painon kyllä nousseen mutta se oli riittämätöntä. Siinä kohtaa terveydenhoitaja alkoi puhumaan sairaalaan lähtemisestä ja kutsui jo lääkärinkin tarkastamaan vauvaa. Itse totesin että me emme nyt lähde yhtään mihinkään, vaan menemme kotiin imettämään.

Kotiin päästyämme asensin puhelimeen Feed baby-sovelluksen, jonka tahtiin imetin vauvaa kahden tunnin välein kolme päivää. Neljäntenä päivänä menimme taas punnitukseen ja silloin meinasi terkkarilta leuka pudota lattiaa, paino oli noussut 200g tuon viikonlopun aikana. Sen jälkeen ei ole tarvinnut huolehtia poikasen painonnoususta. Eilisen neuvolan perusteella tiedän nyt 7 viikossa kasvattaneeni poikaa 2 kg ja 8 cm verran ilman tilkkaakaan lisämaitoa/korviketta :)

Usko imetyksen onnistumiseen ja oman maidon riittävyyteen on ollut koko ajan kova :) Oikeastaan en ole edes päästänyt mieleeni sellaista vaihtoehtoa että maito ei riittäisi. Enemmänkin olen ollut järkkymättömän itsevarma ja tyynen rauhallinen - minun vauvani kyllä kasvaa minun maidollani :)


Vaikka vauva kasvaa kohinalla (tähän asti n. 60g/pvä), ongelmatonta tämä ei ole ollut. Olen taistellut imuotteen kanssa eikä tämä taistelu ole vieläkään täysin ohi. Joudun korjailemaan vauvan otetta ja välillä imetys sattuu hiukan. Ei pahasti, mutta tuntuu kuitenkin. Itse epäilen eniten tiukkaa kielijännettä, mutta lääkäri ei asiaan puuttunut koska imetys onnistuu kuitenkin.

Oma tavoitteeni on päästä 6 kk täysimetykseen, kaikki sen päälle tuleva on plussaa.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Vastasyntyneen kestovaipatus - näin me sen teimme

Poikanen sai ensimmäisen kestovaipan ylleen heti kotiin saavuttuaan ja sen jälkeen olemme käyttäneet kertakäyttöisiä vaippoja vain öisin ja joskus reissuissa/neuvolassa jne.

Vastasyntyneen kestovaipatus saatetaan kokea hankalaksi, mutta me koimme sen erittäin helpoksi. Meillä oli alusta asti toimivat vaipat eikä vaatteita ole tarvinnut vaihtaa vahinkojen vuoksi. Kertakäyttöiset vaipat sitä vastoin ovat vuotaneet usein, ja selkäkakat ovat tulleet tutuksi.

Meillä on ollut käytössä arsenaali niitä tuunattuja ImseVimsejä. 10 valmiin vaipan lisäksi tein 9 lisää, lisäksi sain lahjoituksena ison kasan samalla tavoin tuunattuja vaippoja. Plussaa erittäin nopeasta kuivumisajasta ja hyvästä imukyvystä. Miinusta siitä että en aikoinaan jaksanut ommella tarroja. No, näpsyllä onnistui kiinnitys kyllä.

Itse tuunatut :)
ImseVimsejen lisäksi meillä on käytetty kolmea Myllymuksujen sisävaippaa. Niiden heikkoutena oli vain suhteellisen pitkä kuivumisaika kiinteän imun vuoksi. Plussaa taskusta johon sai loppuajasta sujauttaa lisäimua.


Vaippailumme todellinen pelastaja löytyi ImseVimsen nb-kokoisista kuorista. Pomminvarmat ja hyvin istuvat kuoret pitivät sisällään kaiken mahdollisen. Välillä jopa tuntui että aivan sama minkä keittiöpyyhkeen olisi taitellut lapsen ympärille imuksi, kuori olisi kyllä pysäyttänyt kaiken :)

Likavaipat kuivuvat meillä takakuistilla raikkaassa ulkoilmassa mustekalassa roikkuen. Kakat huuhdon pois (sekin on helppoa kun kyseessä on kuvaliinakangas) ja pissavaipat nostan vain sellaisenaan kuivumaan. Vaippapyykki pyörii meillä parin - kolmen päivän välein ja puhtaat vaipat kuivuvat taas mustekaloissa. Helppoa ja kätevää!

Nykyään olemme jo joutuneet jättämään hyvästit tälle toimivalle vaippasysteemille ja siirtäneet ne varastoon odottamaan mahdollista tulevaa käyttäjää. Poikanen kasvoi vaipoista ulos ja kiinnityssysteemi alkoi olla hankala pullean mahan kanssa. Imukykyäkin kaipasimme jo lisää vaikka lopuksi käytimmekin jo läpän kaverina lisäimua.

Olemme siis siirtyneet taskuvaippojen ihmeelliseen maailmaan, lisänä ImseVimsen mainiot AIO:t. Niistä sitten seuraavaksi!

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Loppuelämän ensimmäinen päivä?


Annos kaurapuuroa - hyvästi irtokarkkiaamiaiset, aamukahvisuklaat ja aamiaisjäätelöt.. Nyyh!

Olen ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteessa jossa voin käytännössä syödä mitä vain ja miten paljon vain ilman että mikään jämähtää jenkkakahvoihin, kiitos imetyksen! Mutta kauhean terveellistä elämää se ei ole, ja nyt haluaisinkin parantaa ravintoni (ja sitä kautta myös äidinmaidon!) laatua. Kiloja ei juuri ole pudotettavaksi, muutama hassu ja niitäkään en ajatellut laihduttaa ennen kuin poika on täysimetetty ainakin sinne 6 kk ikään saakka.

Jos lähtisin tällaiseen "pienin askelin parempaa"-systeemiin ja onnistuisin säilyttämään kaurapuuron aamiaisena edes silloin tällöin. Lupaan raportoida hankkeen onnistumisesta! (tai epäonnistumisesta)

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Alku.

Ensimmäiset päivät kotona poikasen kanssa olivat kovin kiireistä aikaa. Muistan mm. juosseeni suihkusta lähestulkoon shampoot päässä imettämään vauvaa, joka päästi pienen inahduksen isänsä sylissä. Muistikuviin kuuluu myös jatkuva, puhelimen sovelluksen tahtiin (2 tunnin välein) ajoitettu ruokinta, sillä aluksi poikasen paino nousi todella huonosti. Ensimmäisinä kotipäivinä olin myös yksin vastuussa lähes koko katraasta (vauva ja kaksi koiraa) miehen ollessa yhden yön reissussa. Tuntui jotenkin kaoottiselta yhdistää vauvanhoito ja koirien vienti häkkiin. Tosin vieläkin ihmettelen miten onnistuin silloin pääsemään neuvolaan klo 8.45. Ensimmäisiä päiviä leimasi myös vauvatavaran kaivelu muuttolaatikoista käyttöön ja kestovaippailun harjoittelu.

Nyt, melkein 7 viikon jälkeen elämä on aika paljon helpompaa. Suihkussa saa olla rauhassa, ruokinta tapahtuu vauvan sanelemaan tahtiin ja koirienkin elämässä olen taas mukana, ainakin jollain tasolla :) Tänään pyörähdin yksin keskustassa kaupassa, aika rohkeaa näin tiheän imun kaudella, jolloin ruokakello saattaa soida koska tahansa :) Neuvolakäynnit on suosiolla varattu iltapäivään, meidän aamut on vieläkin vähän ennustamattomia.

Jokaisesta hetkestä olen nauttinut jokaisella solullani <3

Pötkö 6 viikkoa <3 Haalari vuodelta -79

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Mistä aloittaisin?

Kertoisinko hyvin sujuvasta imetyksestä, huimaa tahtia kasvavasta poikasesta, katkonaisista öistä vai refluksista? Entä täydellisestä hurahtamisesta kestovaippoihin, kolmista lastenvaunuista vai perhepedistä? Entä sitten blogin alkuperäiset aiheet, kuten käsityöt, kalastus ja sen sellainen?

Olisi niin paljon asiaa ja hurjasti postausideoita ja aivan liian vähän aikaa ja mahdollisuuksia istua rauhassa alas omista yöunista tinkimättä. Kaikki jää nykyään kesken, mutta ei se haittaa :) Nyt ollaan ja nautitaan pienestä ihmeestä <3 

Ehkä palajamme jälleen!