sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äiti vai ei?


Äitienpäivänä on taas hyvä pysähtyä pohtimaan omaa identiteettiä. Olenko minä äiti? Aiemmin olen viettänyt Lapsettomien lauantaita, käynyt ulkona syömässä ja hengähtänyt kiitollisena (niin varmaan joo) lapsiperheiden edesottamuksia katsellessani että "onneksi meillä ei ole tuollaista". Jostain oli kai ilo yritettävä repiä vaikka syvällä sisimmässä pahalta tuntuikin.

Tänä vuonna kaikki on toisin. Koen jo olevani äiti vaikka Poikanen ei olekaan vielä näkyvillä. Tunnen hänen läsnäolonsa kyllä erittäin hyvin. Varsinkin silloin kun hän työntää pientä jalkaansa kylkeäni vasten minun huutaessa kivusta <3 Äitienpäivää en silti vietä, vielä. Jos sitten vuoden päästä?

Joku ääni sisälläni (se sama peikko?) käskee minun olla varuillani, sillä huonosti voi vielä käydä. Niin voikin, mutta ei se silti poista sitä tosiseikkaa että olen ja olisin siinäkin tapauksessa äiti. Jos kohdallemme osuisi esim kohtukuolema tai vakava komplikaatio synnytyksessä, synnyttäisin silti lapseni ja olisin hänelle äiti. Olisi hän elossa tai ei.

Hyvää äitienpäivää jokaiselle äidille! Erityisen lämpimät ajatukset lähetän niille, jotka ovat menettäneet lapsensa, taistelleet lapsettomuutta vastaan, tai kulkeneet muuten vaan vähän raskaamman tien! <3 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti