sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Sitten kun...

Viiden vuoden aikana on ehtinyt kehittyä monta "sitten kun"-näkemystä liittyen raskausaikaan. Nyt saatan jo kevyesti hymyillä entisen minäni ajatuksille. Olen näet ollut vakaasti sitä mieltä että "Sitten kun minä joskus olen raskaana..."

- Aion syödä koko raskausajan vain terveellisiä ruokia
- En syö lainkaan herkkuja
- Aion liikkua aktiivisesti koko raskausajan
- En todellakaan aio lihoa yli 8 kiloa

Ja kuinkas sitten kävikään? ;) Nielusta on mennyt alas syömisiä ihan entiseen malliin, sulassa sovussa terveellistä, epäterveellistä ja niitä herkkujakin. Toki olen syönyt aika vähän herkkuja, mutta herkutellut kuitenkin.

Liikkumisen kanssa nostin kädet ilmaan n. 3 kuukautta sitten. Lonkat kipeytyivät ihan pienestäkin kävelystä, ja se taas tiesi kivun vuoksi valvottuja öitä. Muutenkin 3 kuukautta kestänyt valvomisputki verotti ihan vähän jaksamista, eikä hihnassa nykivä koira parantanut tunnelmaa. Nykyisin yöni ovat hyviä (oi kiitos, imetystyyny! <3 ) mutta lenkeille olen saanut seuralaiseksi kestosupistuksen, jes! Yritän silti parhaani mukaan pysyä liikkeellä, mutta ihan samanlaista tämä liikkuminen ei ole kuin joskus aiemmin kuvittelin ;) 

No entä se painonnousu? Aluksi olin paniikissa, sillä paino nousi todella rajusti. Sitten se tasaantui, ja nyt kokonaisnousua on varmaan tuo 8 kg. Ehtiihän sitä tulla vielä vaikka tuplasti lisää (kesähelteet ja turvotukset jne) mutta jotenkin en jaksa nyt yhtään stressata asiasta. Sisälläni mönkii huomattavan eloisa poikanen, miksi stressaisin niin vähäpätöistä ja pinnallista asiaa kuin muutamaa läskikiloa?

Ehkä päällimmäinen tunne tästä kaikesta on oman kropan hallintavallan menetys, tuntuu että tätä laivaa ohjaa ihan joku muu kuin minä. Minä vain ihmettelen tapahtumia ja uusia tuntemuksia. Ehkä se on tällaiselle kontrollifriikille ihan oikein ;) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti