sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Mitä kuuluu?

Tänne kuuluu oikein hyvää! :) Ehjät yöunet ovat palanneet (no, yhden pysähdyksen taktiikalla mennään), lonkkasäryt ovat poissa (kiitos imetystyynyn!) ja olen virkeämpi kuin viimeisen 32 viikon aikana yhteensä :) Liikunta on jälleen mukana kuvioissa suunnistuksen merkeissä :D 

Työpäiviä on jäljellä kokonaiset 12 kappaletta, huhhuh! En millään malttaisi lopettaa työntekoa sillä todellakin nautin työstäni. Olen jo hätkähtänyt miettimään että mitä minä sitten teen? Laskettuun aikaan on äitiysloman alkaessa vielä kuukausi, ja jotenkin minulla on sellainen olo että poikanen ei yksiöstään liikahda ennen juhannusta. Ne kuuluisat pienet vaatteet ja kestovaipatkin on jo pestynä, silittää tietysti vielä voisi. Vaikka ei kai siinäkään ihan kuukautta mene.. ;) Ehkä vähän lisäsisältöä elämään tulee muuton myötä. Vappuna olisi tarkoitus vaihtaa osoitetta isoon omakotitaloon, jes! Meneehän siinä tietysti oma aikansa kun laittelee kotia kuntoon, mutta muutamme kuitenkin 2 viikkoa ennen äitiysloman alkua ja ajatuksena olisi saada muuttotunnelmat raivattua aika nopeasti.

Maha kasvaa juuri sopivilla käyrillä. Pientä lisähuolta on tuottanut sitkeästi poikittain viihtyvä tai korkeintaan viistossa tarjonnassa käväisevä poikanen. Saisi jo kääntyä oikeaan asentoon! Olen kieltämättä pohtinut onko liikkumiseni ja olemiseni näin helppoa vauvan asennosta johtuen. Voisi olla vähän eri tunnelma kulkea pitkin metsiä jos haaroissa painaisi appelsiini. Jos vauva ei käänny ja ankkuroidu lantioon, pohdintana on varmaankin sitten sektion mahdollisuus, sillä ulkokäännökseen en kovin mielelläni lähde. Kaikista mieluiten synnytän alakautta ja lääkkeitä vältellen, mutta tilanteen ehdoilla mennään. Kolme viikkoa seuraavaan lääkärineuvolaan jossa ilmeisesti asian suhteen laitetaan lähetettä eteenpäin, jos tarve on.

Näihin tunnelmiin, rv 32+2 :)

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Pimeä puoli

Kuulin tänään tuttavapariskunnan raskausuutisen. Ei, en ollut iloinen enkä onnellinen. Olin kateellinen. Kateellinen siitä että raskaus lähti alulle enintään puolen vuoden tekemisellä. Hävettää oikeastaan katsoa peiliin, sillä tätä kirjoittaa nainen joka on erittäin onnellisesti raskaana niin sanotusti kertalaakista.

Olen tänään käynyt syvällistä keskustelua itseni kanssa. Loppupäätelmänä on, että "en se kadehtija minä ollut. Se oli Lapsettomuus." Se peikko istuu olalla ja herää aina tällaisissa hetkissä. Olin jotenkin luullut että kyseistä seuralaista ei tarvitsisi enää kuljettaa mukana, mutta väärässä olin. Raskaus ei ainakaan itsessään ole pystynyt parantamaan minua. Jännityksellä odotan miten lapsen syntymä vaikuttaa ilmiöön.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Sitten kun...

Viiden vuoden aikana on ehtinyt kehittyä monta "sitten kun"-näkemystä liittyen raskausaikaan. Nyt saatan jo kevyesti hymyillä entisen minäni ajatuksille. Olen näet ollut vakaasti sitä mieltä että "Sitten kun minä joskus olen raskaana..."

- Aion syödä koko raskausajan vain terveellisiä ruokia
- En syö lainkaan herkkuja
- Aion liikkua aktiivisesti koko raskausajan
- En todellakaan aio lihoa yli 8 kiloa

Ja kuinkas sitten kävikään? ;) Nielusta on mennyt alas syömisiä ihan entiseen malliin, sulassa sovussa terveellistä, epäterveellistä ja niitä herkkujakin. Toki olen syönyt aika vähän herkkuja, mutta herkutellut kuitenkin.

Liikkumisen kanssa nostin kädet ilmaan n. 3 kuukautta sitten. Lonkat kipeytyivät ihan pienestäkin kävelystä, ja se taas tiesi kivun vuoksi valvottuja öitä. Muutenkin 3 kuukautta kestänyt valvomisputki verotti ihan vähän jaksamista, eikä hihnassa nykivä koira parantanut tunnelmaa. Nykyisin yöni ovat hyviä (oi kiitos, imetystyyny! <3 ) mutta lenkeille olen saanut seuralaiseksi kestosupistuksen, jes! Yritän silti parhaani mukaan pysyä liikkeellä, mutta ihan samanlaista tämä liikkuminen ei ole kuin joskus aiemmin kuvittelin ;) 

No entä se painonnousu? Aluksi olin paniikissa, sillä paino nousi todella rajusti. Sitten se tasaantui, ja nyt kokonaisnousua on varmaan tuo 8 kg. Ehtiihän sitä tulla vielä vaikka tuplasti lisää (kesähelteet ja turvotukset jne) mutta jotenkin en jaksa nyt yhtään stressata asiasta. Sisälläni mönkii huomattavan eloisa poikanen, miksi stressaisin niin vähäpätöistä ja pinnallista asiaa kuin muutamaa läskikiloa?

Ehkä päällimmäinen tunne tästä kaikesta on oman kropan hallintavallan menetys, tuntuu että tätä laivaa ohjaa ihan joku muu kuin minä. Minä vain ihmettelen tapahtumia ja uusia tuntemuksia. Ehkä se on tällaiselle kontrollifriikille ihan oikein ;) 

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Pikaruokaa













Miehellä todettiin joku aika sitten mm. paha vehnäallergia. Meni vähän kokkailut uusiksi, enää ei voida mennä kiireessä/nälkäisenä/työpäivän jälkeen entisellä "pastaa ja jotain lihaa"-menulla. Pastaa meillä nyt ei ole muutenkaan käytetty kuin todella harvoin, lähinnä juuri silloin kun ollut kiire saada sapuskaa pöytään.

Olen kehitellyt tällaisen helpon "pyttipannun" (joku viisas sanoisi tätä varmaan wokiksi ;)) joka toimii kohtuullisen lyhyellä valmistusajalla. Ensiksi ruskistan kevyesti lihan (yleensä kanaa) ja sitten heitän perään kaapista löytyvät kasvikunnan tuotteet. Tänään pannulle pääsi kaksi pientä kesäkurpitsaa, yksi sipuli ja yksi paprika. Mausteiksi suolaa, pippuria ja chiliä. Helppoa, nopeaa, maukasta ja terveellistä! :)

Leipäongelman olen ratkaissut Retropurkin siemennäkkileipäreseptillä. Toimii!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Pintaa syvemmältä

Aina välillä pysähdyn miettimään kuinka paljon itsestäni annan blogin kautta vieraille ihmisille. Paljonko on järkevää paljastaa ja millä hinnalla? Vaikka minulla ei montaa lukijaa ole ja kommenttejakin saan vähän, täällä on kuitenkin paljon kävijöitä.

Alusta saakka olen pitänyt valitsemani linjan; teen vain itseni näköistä blogia. Käytännössä tämä tarkoittaa rehellistä tilitystä elämästä silloin kuin siltä tuntuu :D Ennen kaikkea kirjoitan vain itseäni varten, tämä on minulle jonkinlainen ajatustuuletin. Tällaista ei varmastikaan saisi sanoa, mutta kirjoittaisin (ja myös julkaisisin!) siinäkin tapauksessa vaikka minulla ei olisi ainuttakaan lukijaa, kommenttia tai edes kävijää!

Tiedän, että kuvien puute on iso miinus blogissani. Sori vaan ihmiset, mutta minusta ei vain ole siihen että kuvaan jokaisen tekemiseni ja räpsin itsestäni selfieitä. Tietysti tuohon kuvituspuoleen pitäisi panostaa, ja asia voisikin helpottua jos minulla olisi kunnon puhelin kunnon kameralla. Järkkäriä nyt en vaan ala raahaamaan arjessa mukana. Toisaalta minua ei oikeasti juurikaan kiinnosta katsella kuvia päivän asuista tai lounaista. Miksi sitten itse lähtisin kuvaamaan niitä? Jos jotain nyt kiinnostaa, niin söin tänään jäätävän hyvää uunilohta kermakastikkeella ;) Minua on siunattu mahtavalla työpaikkaruoalla. Ja jos joku miettii mitä minulla oli ylläni, niin voi kertoa että Mamalicious-farkut ja ainut päälle sopiva sininen trikoopaita. Ja hiukseni olivat sillä ikuisella sykeröllä. Enkä meikannut, tänäänkään.

Koirista voisin kirjoittaa enemmänkin, niitä on aina mukava kuvata ja tempauksia riittää! En vaan halua tehdä tästä blogista mitään varsinaista koirablogiakaan.

Susityttö nauttii ulkoilmasta <3

Koska pidän tätä blogia lähinnä itseäni varten, en ole lähtenyt mukaan mainostuksiin, tuotetestauksiin tai vastaaviin. Lukijamäärien kasvattaminen hinnalla millä hyvänsä ei vaan ole minun valintani. Itse välttelen nykyään yhteistyöblogeja, en vaan jaksa lukea näitä "klikkaa tästä linkistä niin saat alennuksen"- juttuja.

Jos sinä olet tänne tiesi löytänyt, hieno juttu! :) Lukijaksikin saa liittyä ja ilahdun aina kommenteista! Jos haluat, niin jätä toki toivomuksia tulevien postausten aiheista :)

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Sukupolvien välinen kuilu

"Ethän kanna kauppakasseja?"

"Sinä et sitten kanna ainuttakaan muuttolaatikkoa!"

"Tuolille et saa kiivetä!"

"Käytkö vieläkin töissä?"

"Pyydäthän sitten miestä ripustamaan verhot!"

Äitini ja Anopin hyvää tarkoittavat neuvot, huoh.. Edelleenkään en koe olevani sairaana, toimintakykyni on lähestulkoon (kävelylenkkejä lukuun ottamatta) ennallaan.

En malta odottaa aikaa jolloin saan loistavia ohjeita koskien imetystä tai vauvan nukuttamista, voi olla ajat nimittäin vähän muuttuneet ja lapsentahtisuus suhteellisen tuntematon käsite ;)

perjantai 10. huhtikuuta 2015

Täysi kymppi

Nyt mennään ehkä kevyesti meikäläisen mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta menkööt :D


10 weeks to go...

Ps. Sanovat että vaakaraidoitus ei imartele. Miten niin? ;)

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Hyvää pääsiäistä!


Kuvassa äitini värjäämiä kananmunia :) Oranssit munat on värjätty sipulinkuorilla, siniset mustikalla, keltaiset kurkumalla ja vihreät kurkuman ja mustikan seoksella. Värjääminen hoitui keittämällä ihan normaalisti munia, keitinvesi oli vaan vähän erikoisen väristä :D Hyviä olivat!

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Mä haluuuuuun!

Varustautuja täällä taas hei!

Olen löytänyt tässä matkan varrella itsestäni pienen materialistin, vaikka normaalisti olenkin varsin maltillinen kuluttaja. Nyt olen muodostanut melkein pakonomaisen tarpeen halun muutamiin kuoseihin joita ilman en ilmeisesti voi elää.

Ensimmäiseksi haluaisin poikaselle Finlaysonin keltaiset elefanttilakanat


Se järkevä, taloudellinen minä ajatteli kuitenkin hankkia kangasta ja ommella itse. Tai laittaa äidin asialle.

Toinen fiksaationi kohde on BabyBjörnin sitteri, se perinteinen


Kolmanneksi koen hillitöntä kiusausta tilata vihreän Rätt Start Elephant-hoitoalustan


Hoitoalusta nyt täytyy kuitenkin hankkia, joten miksi ei?

Aiemmat fiksaationi Kimperin kantoliina ja Doomoo-imetystyyny ovat jo saavuttaneet täyttymyksensä. Vuoden 2015 äitiyspakkaus pitäisi kohtapuoleen olla Matkahuollossa ja muutenkin asiat näyttäisi olevan mallillaan :) Mitä nyt yksi muutto pitäisi suorittaa raskausviikolla 34 :P