tiistai 10. helmikuuta 2015

Synnytys mielessäin

Parin viime päivän ajan olen pohtinut synnytystä. Olen aina suhtautunut synnytykseen ja syntymään suurella mielenkiinnolla, olihan yksi uravaihtoehdoistani aikanaan kätilön ammatti. No, neulakammoisena ihmisenä se kaatui sitten omaan mahdottomuuteensa.

Aiemmat ajatukseni synnytyksestä olivat mallia "kaikki mahdollinen puudute minulle, kiitos!". Enemmän asioita tutkittuani olen kuitenkin kallistumassa (ainakin näin ajatuksen tasolla) luonnonmukaisemman homman kannalle. Asioihin perehdyttyäni olen selvillä myös niistä puudutteiden haittavaikutuksista ja siitä miten yksi asia usein johtaa toiseen, ja lopulta ollaankin jo imukupin kanssa läheisissä tekemisissä.

Mikään fanaatikko en ole, ja mieleni on edelleen avoin kaikille vaihtoehdoille. Haluaisin kuitenkin kokeilla mihin oma kehoni pystyy ja miten synnytys etenee luonnollisesti. Toiveenani olisi siis välttää mahdollisimman pitkälle rajuja lääkityksiä (alkuvaiheen Panadolia ja ilokaasua en laske lääkkeiksi :D ) ja toimenpiteitä synnytyksen aikana. En haluaisi myöskään olla kytkettynä liikaa piuhoihin jotka estävät liikkumista ja veden (suihku tai allas) hyödyntämistä rentoutumisessa.

Tiedän, että näitä asioita on erittäin helppoa pohtia nyt, kun asia ei ole (toivottavasti) vielä aikoihin ajankohtainen. Tiedän kuitenkin myös sen, että jos en nyt selvitä vaihtoehtoja ja perehdy (ja jotenkin henkisesti valmistaudu) lääkkeettömään synnytykseen, päädyn ottamaan sen epiduraalin. Eniten toivon sitä, että meidän kohdalle osuu kätilö joka ymmärtää ja tukee minua toiveissani.

Kipu tai kivunsieto eivät ole minulle mitenkään vieras asia. Olen kärsinyt sellaisista kuukautiskivuista viimeiset 17 vuotta, että vaivun niiden aikana aina synnytysregression kaltaiseen tilaan ja hoidan itseäni kuumassa suihkussa maaten. Kas kun mitkään lääkkeet eivät pysy sisällä jatkuvan oksentamisen ja ripuloinnin vuoksi. Synnytyskivut eivät voi olla enää tuon pahempia, sillä seuraavaksi lähtee taju. Vai voivatko?

2 kommenttia:

  1. Minulle vesiallas oli tosi positiivinen kokemus, joten uskallan sitä suositella. Kannattaa muuten selvittää etukäteen, saako mies tulla altaaseen mukaan ja ottaa uimapöksyt mukaan. Ainakin taysissa allashuoneessa oli kaverille aika huono tuoli ja altaassa puolisosta olisi myös hyötyä. Mulle allas ei ollut vain kivunlievitystä vaan myös rentoutumista ja ajanvietettä. Se voisi olla miehellekin niitä. Kivunlievityksestä täytyy sanoa, että ens kerralla jos sellainen tulee, haluan kaikki lääkkeet mitä tarjolla on! :D spinaali oli ihanaa ainetta ja vieläkin murisen kun en ehtinyt saada epiduraalia vaikka olinkin sairaalassa tuntikaupalla. Mutta mitä olen ihmisiä haastatellut, tosi eri tavoin kipua ovat kokeneet ja erilailla lääkkeet vaikuttaneet! Mulla oli kaikesta huolimatta koko ajan olo, että hyvissä käsissä oltiin ja että kätilöihin pystyi luottamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hyvä pointti tuo mies ja allas :) Pitääkin muistaa selvittää.

      Voihan se olla että minä vaadin kaikki mahdolliset lääkkeet heti kun synnärin ovesta sisään marssitaan :D Aika näyttää, ja lapsen hyvinvoinnin ehdoilla mennään :)

      Poista