perjantai 13. helmikuuta 2015

Kuolevaisia ajatuksia

Elämän häilyväisyys ja arvaamattomuus ovat olleet taas mielessä. En edelleenkään voi tuudittautua ajatukseen elävästä tai varsinkaan terveestä lapsosesta. Elämässä sattuu ja tapahtuu kammottavia asioita, miksi juuri minulle voisi käydä hyvin? Eräs ystäväni totesi kirkkain silmin että ei hän edes tiennyt että lapsia voi kuolla kohtuun. Miten joku voi elää noin naivissa kuplassa? Miten kukaan voi olettaa että kaksi viivaa tikussa tarkoittaa onnellista loppua? Tai että ehkäisyn pois jättäminen tarkoittaa automaattisesti raskautta. Minä odotin viisi vuotta niitä kahta viivaa tikkuun. Ja viimein viivat saatuani päädyin revenneen munajohtimeni kanssa leikkauspöydälle.

Miehen mielestä olen ajatusteni keskellä pessimisti. Omasta mielestäni olen realisti. Tai sanotaanko että olen mieluummin hereillä ja jopa vähän varuillani kuin odotan ja oletan kaiken menevän hienosti ja tulen sitten yllätetyksi "housut nilkoissa".

Varuillaan olosta huolimatta uskallan jo vähän toivoa. En myöskään jätä esimerkiksi hankintoja tekemättä vauvalle pelon vuoksi. Minä en varsinaisesti pelkää, minä vain haluan jollain tasolla valmistautua pahimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon.

Ihminen on erittäin kuolevainen otus, kovin isoa vikaa ei tarvitse ilmaantua kun elämä lakkaa, ennen tai jälkeen syntymän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti