torstai 5. helmikuuta 2015

Kehon muutoksista

Ennen raskautta (raskauksia) minua hieman mietitytti tulevat vartalonmuutokset ja painonnousu. Olen muutama vuosi sitten tehnyt ison elämäntaparemontin ja pudottanut siinä sivussa 15 kg ylipainoa. Saavutetuissa mitoissa pysyminen oli minulle kohtuullisen helppoa, kunhan vain katsoi mitä suuhunsa laittoi ja pysyi liikkeessä. Ison urakan tehtyäni en vaan voinut nyt ajatella että "tulee mitä tulee, raskaudestahan se vaan johtuu", vaan halusin pysyä terveellisissä syömisissä ja välttää ns. turhaa läskiä.

Olin etukäteen varma että kroppani kerää mahdottomasti läskiä itseensä, ja alkuun se siltä kyllä näyttikin. Ensimmäiseen neuvolaan mennessä olin nostanut painoani huimat kolme kiloa. Ahdisti, kyllä! Toki kroppani oli vielä aika sekaisin leikkauksesta ja edellisestä raskaudesta, joten ymmärrän kyllä miksi painoa kertyi. Ja alussa minua vaivasi tolkuton nälkä ja sen kaverina huono olo, eli syödäkin piti, ja usein. Oma ruokavalioni ei ollut aivan järkevimmästä päästä vaikka perusterveellisesti söinkin, herkkuja vaan meni liikaa ja liikunta oli aivan minimissä väsymyksen takia.

Nyt 21. raskausviikolla olen ollut herkkulakossa jo reilun kuukauden. Ei palaakaan suklaata, karkkia, ei edes tikkareita. Ei keksejä, ei pullaa, ei sipsiä. Täytekakkua olen syönyt kahdesti kun töissä oli juhlat. Olen pysynyt kurissa helposti, ei ole tehnyt tiukkaakaan. Oman lisänsä on luonnollisesti tehnyt liikunnan ja yleisen arkiaktiivisuuden lisääminen, apuvälineenä tässä on toiminut Garmin Vivofit. Varsinaisia lenkkejä en pysty kipeytyvillä lonkillani tekemään, mutta kerään arkiaktiivisuudesta reilut 10 000 askelta päivässä. Ja tämä kaikki näkyykin sitten positiivisena painokehityksenä: Tähän mennessä painoni on noussut ensimmäisen neuvolan jälkeen 1,5 kg, joista kahden viimeisimmän neuvolan välissä vain 100g :) Tuntui kieltämättä hyvältä kun sain homman taas hallintaan. Ruokaa syön normaalisti, tottakai! Pitäähän vauvalla olla rakennusaineita.

Muuten olen ollut muuttuvasta kehostani enemmän kuin iloinen. Rakastan tätä mahaa eivätkä suurentuneet rinnatkaan haittaa minua yhtään ;) Kasvava maha ei siis ahdista enkä suhtaudu siihen mitenkään kieroutuneesti. Se on toiseksi parasta mitä minun elämässäni on tähän mennessä tapahtunut! <3

2 kommenttia:

  1. Ihailen itsekuriasi! Tuli muuten tuosta edellisestä postauksestasi mieleen, että kestoliivinsuojat ovat myös käteviä. Mulla oli niitä siskolta aluksi lainassa, mutta jouduin palauttamaan. Ei kai ne vaikeita olisi tehdä, mutta en vain saa aikaiseksi. Sulla olisi varmaan vinkkejä, mitä niihin kannattaisi laittaa! Ja hienot vaunut muuten!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kestoliivinsuojia olen ajatellut itsekin hankkia/tehdä.Täytyy varmaan valjastaa äiti avuksi, en ehkä osaa ajaa saumurilla kovin siististi ympyrää ;) Kuivaliinakangasta ihoa vasten, väliin imukerroksia riittävästi ja kosteussuluksi PUL-kangasta.

      Herkkulakko on mennyt yllättävän helposti, suurimpana kannustimena toimii kieltämättä "sokerivauvan" välttely :)

      Poista