sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Turnauskestävyyttä etsimässä

Tai turnajaiskestävyyttä, kuten eräs tuttuni sanoi.

Eräänä iltana suihkussa tajusin että olen jo hiukan väsynyt tähän raskaanaoloon. Nyt jo, sanoi mieheni. Samaa ajattelin kyllä itsekin ja jopa säikähdin vähän ajatusta. Olenko näin lyhytpinnainen ja kaikki-mulle-heti-nyt-mallia?

Hetken asiaa mietiskeltyäni tajusin mistä tässä on pohjimmiltaan kyse. Kroppani on ollut raskaana, vakavasti sairaana, leikkaustoipilaana, komplikaation kourissa ja taas uudestaan raskaana yhtäjaksoisesti juhannuksesta saakka. Onko siis ihme jos alituiset muutokset vartalossa vähän väsyttävät? Alkuperäisen aikataulun mukaan olisin nyt raskaana viikolla 33. Eikö silloin saisikin jo vähän väsyttää?

Fiksu ihminen (kuten äitini ;)) voisi kysyä olisiko kannattanut odottaa hieman pidempään ja yrittää uudestaan vähän myöhemmin? No, olisi ja ei olisi. Tämänhetkinen ajatus on että "tuossahan tuo on mennyt", aika helpolla kuitenkin. Pahoinvoinnista ei ole tarvinnut juurikaan kärsiä ja olen onnistunut olemaan aika tyynenä ilman suurempaa stressiä. Toisaalta jos olisimme odottaneet kauemmin, olisin ehtinyt nostaa peruskuntoni normaalille tasolle ja saada ruokavalion kuntoon. Nyt tuli lähdettyä uudelle kierrokselle vähän heikommista lähtökohdista painon, syömisten ja liikkumisen suhteen.

Jos se sama alkuraskausrumba pitäisi nyt aloittaa uudestaan, en ehkä kuitenkaan tekisi kauppoja :D Olen siis äärettömän kiitollinen että se meni siinä samassa tohinassa missä muutkin isot muutokset uusine paikkakuntineen ja työpaikkoineen. Eikä se fyysinen toipuminen nyt niiiiiin huonoa ole ollut, hemoglobiini oli palautunut sen 50 yksikköä ylemmäs raskaudesta huolimatta. Nyt voi keskittyä taas elämään lähes normaalia elämää :)

Aamulatteeni ilmestyi sydän! Tämä on ihme, täytyy olla ;) Mies näki siinä kylläkin Neitsyt Marian

1 kommentti:

  1. Kirjoitanpa kun kerrankin vauva nukkuu eikä ole räpläämässä lisätekstiä joukkoon! Voi en yhtään ihmettele, että keho väsyy raskaana oloon. Itselläni ei ollut komplikaatioita, mutta kyllä se rv 40 oli hartaasti odotettu. Ja mulla myös vaivat helpotti loppua kohden. Kivoja löytöjä oot tehnyt marimekosta, minäkin ostin meille kolmet sukat alesta, mutta noin kivoja ei ollutkaan Tampereen myymälässä. Kannattaa hyödyntää alet, koska nythän voi ostaa mitä kokoa tahansa, minä taas joudun usein jo harmittelemaan sopivan loppumista :D meillä mennään nyt koossa 68. Mun mielestä oot tehnyt järkeviä vaunupohdiskeluja! Ootko päässyt testaamaan niitä? Vaunut on yllättävän oleellinen väline, joten niihin satsaaminen ei ole hölmöä. Meillä ne on varsinkin vauvan täytettyä 5 kk ollut kovassa käytössä, koko ajan raahaan niitä auton perään, bussiin, kauppoohin ja lenkkipoluille...ilmakumit ovat mun mielestä ihan parhaat, tekevät rattaista kevyet. Jos käytettynä ostat, voi olla että kumit vaan saattavat puhjeta helpommin tai ainakin niin olen kuullut. Meillä on kestänyt hyvin. Meillä on myös kantoreppu ollut kovassa käytössä ja välillä rattaitakin enemmän. Mut voimia odotukseen, soitellaan! Onko muuten sulla vielä sama nro?

    VastaaPoista