sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Tekniikkahifistelijän onnenpäivät

Olin ilmeisesti ollut tosi kiltti tänä vuonna, sillä sain mieheltä joululahjaksi jo pitkään toivomani Garmin Vivofit-aktiivisuusrannekkeen.

Olen omistanut sykemittarin jo useita vuosia, ja sitä paljon käyttänytkin. Nyt raskauden myötä liikkuminen on muuttunut mummovauhtiseksi lyllertämiseksi enkä koe oikein mielekkääksi iskeä sykemittaria käteen lenkille. Enkä oikein koe sitä tähän elämänvaiheeseen kuuluvaksikaan.

Vivofitin avulla pystyn kuitenkin seuraamaan päivittäistä aktiivisuuttani, sillä laite laskee varsin luotettavan oloisesti ne päivän mittaan lyllerretyt mummoaskeleet. Lisäksi se seuraa mm. unenlaatua. Koko yön keskenmenopainajaisia katseltuani laite ei piirtänyt varsin mairittelevaa käyrää yön "levosta".



Omaa aktiivisuuttani ja mm. juuri näitä unitilastoja voin tutkia kätevästi tabletin GarminConnect-sovelluksella. Puhelimeenkin tämän sovelluksen saisi, mutta koska iPuhelimeni hukkui lokakuisella(?) wc-reissulla, puhelimen tehtävää toimittaa 50 euroa kustantanut perus-Nokia.


Lähestulkoon hauskinta tässä rannekkeessa on se, että sen pystyi helposti parittamaan entisen (Garminin) sykevyön kanssa yhteen. Ei tarvinnut kuulkaas ostaa erikseen kolmatta(!) sykevyötä tähän talouteen, vaikka myyjä sitä sitkeästi yritti tyrkyttääkin. Onneksi olin itse fiksumpi kuin myyjä ;) Vivofit näyttää hienosti sykkeen pieneltä ruudultaan :) Olen jo aivan rakastunut <3

perjantai 26. joulukuuta 2014

Yksityistä vai julkista?

Minun on ollut viime viikkoina kuukausina hirveän vaikea kirjoittaa tänne blogiin mitään, sillä minut on vallannut kummallinen ja itselleni täysin ennenkuulumaton tarve pitää tämä raskaus yksityisenä, pienen piirin asiana. En ole maininnut asiasta sanallakaan Facessakaan, jossa sentään muuten olen ihan aktiivinen. Kasvokkain olen kyllä kertonut mm. työkavereille (jotka nyt eivät muuten ole mitenkään läheisiä minulle) eikä minulla ole muuten minkäänlaista vaikeutta puhua asiasta. Jotenkin Pikkuinen tuntuu vaan liian läheiseltä ja intiimiltä asialta leviteltäväksi ympäri nettimaailmaa.

Olen pohtinut onko kyseessä menettämisen pelko ja sitä myöten tarve pitää matalaa profiilia, mutta ei tässä siitäkään ole kyse. Jotenkin vaan koen että en halua levitellä asiaa suuremmin netissä. Jos minut näkee tosielämässä, asiasta ei suuremmin voi erehtyä :D

Sen verran voin toki kertoa että kaikki on tähän asti mennyt oikein hyvin :) Oksentanut olen ehkä viidesti, se alkoi tuossa 9. viikon nurkilla. Maha kasvaa ja liikkeitä tuntuu hiljalleen aina silloin tällöin. Olen nähnyt pikkuisen ultrassa jo neljästi, mieskin jo kahdesti. Neuvolantäti ultraa joka kerta ja sitten on tietysti nämä seulonnat. Puoltaväliä kohti ollaan menossa kovaa kyytiä.

Mitään jyrkkää rajanvetoa en ole tehnyt raskauden ja blogin suhteen, ehkä alan myöhemmin kirjoitella enemmän omista tuntemuksista ja pikkuisen kasvusta jos siltä tuntuu. Hankinnoista ja sensellaisesta tulen varmaankin kirjoittelemaan enemmän, samoin pienistä neulomuksista ja muista käsitöistä.

mehumaija siis kuittaa, täällä on kaikki hyvin radiohiljaisuudesta huolimatta <3