keskiviikko 27. elokuuta 2014

Tyhjäksi puristettu tiskirätti



Kolme työpäivää takana, olen jo melkein kuollut. Vaikka fyysinen toipumiseni on ollut melko nopeaa, päänuppi laahaa pahasti perässä. Työ itsessään on jo erittäin haastavaa, siihen päälle uusi työyhteisö, uusi paikkakunta, kaikki viimekesäiset tapahtumat. Tai oikeastaan kuluneen vuoden varrelle osuneet sattumukset. Riittäisi vähän vähemmänkin yhdelle ihmiselle. Tai kahdelle, onhan tässä tuo ukkokultakin mukana aivan samalla tavoin. Itsekäs minä vaan rypee omissa asioissaan, hyhhyh minua!

Tämänhetkiset asumiskuviot ottaa päähän. Rivarikolmio viiden ison ja energisen koiran kanssa ei jaksa naurattaa. Oikeasti en saisi valittaa, mies hoitaa koiria edelleen suurimman osan. Olen välillä niin väsynyt (matalasta hemoglobiinista johtuen) että en aina meinaa jaksaa nousta sängystä. Onneksi on tuo ukkokulta joka potkii minua eteen päin eikä anna minun jäädä rypemään ja märehtimään asioita. Omakotitalo isolla, aidatulla tontilla helpottaisi elämää aika paljon. Vielä vaan ei ole sellaista helmeä kohdalle osunut, jatkamme etsintää ja toivomme että joku päivä just nyt ja heti tärppää talon suhteen.

Nyt tämä tyhjäksi puristettu tiskirättä kiittää ja kuittaa ja painuu peiton alle.

Ps. Muista osallistua arvontaan jos varpaita palelee ja pinkit villasukat kiinnostaa! Vielä ehtii muutaman päivän ajan, arvonta suoritetaan elokuun viimeinen päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti