keskiviikko 27. elokuuta 2014

Tyhjäksi puristettu tiskirätti



Kolme työpäivää takana, olen jo melkein kuollut. Vaikka fyysinen toipumiseni on ollut melko nopeaa, päänuppi laahaa pahasti perässä. Työ itsessään on jo erittäin haastavaa, siihen päälle uusi työyhteisö, uusi paikkakunta, kaikki viimekesäiset tapahtumat. Tai oikeastaan kuluneen vuoden varrelle osuneet sattumukset. Riittäisi vähän vähemmänkin yhdelle ihmiselle. Tai kahdelle, onhan tässä tuo ukkokultakin mukana aivan samalla tavoin. Itsekäs minä vaan rypee omissa asioissaan, hyhhyh minua!

Tämänhetkiset asumiskuviot ottaa päähän. Rivarikolmio viiden ison ja energisen koiran kanssa ei jaksa naurattaa. Oikeasti en saisi valittaa, mies hoitaa koiria edelleen suurimman osan. Olen välillä niin väsynyt (matalasta hemoglobiinista johtuen) että en aina meinaa jaksaa nousta sängystä. Onneksi on tuo ukkokulta joka potkii minua eteen päin eikä anna minun jäädä rypemään ja märehtimään asioita. Omakotitalo isolla, aidatulla tontilla helpottaisi elämää aika paljon. Vielä vaan ei ole sellaista helmeä kohdalle osunut, jatkamme etsintää ja toivomme että joku päivä just nyt ja heti tärppää talon suhteen.

Nyt tämä tyhjäksi puristettu tiskirättä kiittää ja kuittaa ja painuu peiton alle.

Ps. Muista osallistua arvontaan jos varpaita palelee ja pinkit villasukat kiinnostaa! Vielä ehtii muutaman päivän ajan, arvonta suoritetaan elokuun viimeinen päivä.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Mustikkaretkellä

Ei verkkoa! - Ihmeellistä että tällainenkin paikka vielä löytyy!

Valtavan suuria ja makoisia mustikoita...

... joita oli PALJON!

Vähän kotiinviemisiä talvenvaralle

Lopuksi kahvia ja pannaria luontotuvalla.




sunnuntai 17. elokuuta 2014

Missä vaiheessa?


Missä vaiheessa valkoiset pihlajankukat muuttuivat oranssiksi marjoiksi?

Varmaan jossain siellä raskauden, järjettömän ison ja äärettömästi voimia syöneen muuton, munajohtimen repeämisen, kohdunulkoisen leikkauksen, leikkauksesta aiheutuneen komplikaation ja yhteensä kymmenen viikkoa kestäneen sairastamisen välimaastossa.

Minä taidan olla tulossa vasta siellä jossain heinäkuun toisella viikolla.

perjantai 15. elokuuta 2014

Tylsyyden karkottajat


Tartuin pitkästä aikaa ainakin reilun vuoden tekeillä olleeseen pitsihuiviin. Mallina My heaven (Ravelry-linkki), lankana iki-ihana, seitinohut Grignasco Merinosilk. Olin oikeastaan jo unohtanut että minulla on tämmöinen ihanuushuivi kesken, hassua.

Posti muisti minua myös uudella Kodin kuvalehdellä, se on aina mukava lukeminen eikä petä koskaan!

Kuka löytää kuvasta myös kolmannen tylsistymisen estäjän?

Muista osallistua arvontaan!

Ihanaa viikonloppua! <3
mehumaija.

torstai 14. elokuuta 2014

mehumaija arpoo!

Vakava sairastaminen saa ihmisen kumman nöyräksi. Sitä jotenkin tajuaa elämän ja omien voimien rajallisuuden, ajatukset suuntautuvat siihen mihin on elämänsä käyttänyt. Menneelle emme mahda enää mitään mutta tähän hetkeen voin vaikuttaa. Kiitollisena elämästä, elossa olemisesta, kuitenkin kohtalaisen hyvästä terveydestä sekä ennen kaikkea mahdollisuudesta ilahduttaa lähimmäisiäni kutaisin arvottavaksi kuvassa näkyvät pinkit Kerttu-sukat. Lankana ihana, 85 % villaa sisältävä Lykke-sukkalanka.

Arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin sähköpostiosoitteineen tähän postaukseen. Toisen arvan saat jos haluat linkittää arvonnan omaan blogiisi. Mainitse tästä kommentissasi. En myöskään pahastu vaikka jäät pidemmäksikin aikaa vierailulle ja liityt lukijaksi :)

Arvonta suoritetaan sunnuntaina 31.8 klo 21.00

maanantai 11. elokuuta 2014

Here we go again..



Voisin lanseerata jonkinlaisen "viikonlopun tippakäsi"-kuvahaasteen. Perjantaina tuli leikkauksen jälkeinen komplikaatio, ja viikonlopun nautiskelin antibiootteja suoraan suoneen kolmesti vuorokaudessa. Tänään pääsin onneksi kotiin, huh. Elämä tuntuu nyt kohtuullisen haastavalta; hemoglobiini on laskenut 50 yksikköä, olen hillittömän väsynyt ja yleisvointini on heikko. Kaksi viikkoa sairaslomaa luvassa, huoh.

Kukkia rakkaalta <3
Koti asunto on tällä hetkellä täysin räjähtäneessä tilassa. Olohuonetta hallitsee yhdeksän purkamattoman muuttolaatikon kasa, keittiössä vielä muutama lisää, ja tilanne on lievästi sanottuna epätoivoinen. Olisi itselläkin helpompi jaksaa toipua jos kämppä näyttäisi edes etäisesi kodilta. Mies kulki viikonlopun kodin ja sairaalan väliä (reilu tunti suuntaansa) ja hoiti siinä sivussa viisi aktiivista koiraa. Kovin isoja kodinhoitopaineita en ole hänen niskaan latonut.. 

Nyt tarvittaisiin jonkinlaista Super-hahmoa joka auttaisi. Meinaa olla vähän rankkaa.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Astiakaapin aarteita

Tämä tunnustus täytyy tehdä heti alussa: Olen mehumaija ja olen astiafriikki. Retroarabiat ja muutkin kauniit kuviot ja värit, oi kyllä! Erityisesti rinnassa läikähtää jos astiaan liittyy muisto, tunne tai tärkeä ihminen. Kaunis astia saa supermerkityksen :)

Olen heikkona näihin Göran Bäckin astioihin.
Iso pullavati on mummuni perintöä, pienemmän lautasen sain äidiltäni.

Mummun perintöä nämäkin.
Arabian vanhat kupit aluslautasineen. Kuusi paria :)

Arabia Pomona mansikka - syvä lautanen.
Ystäväni vanhasta kodista, liittyy oleellisesti nuoremman koirani
astutusmatkaan :D
Muuttolaatikoita tyhjennellään voinnin ja jaksamisen mukaan. Toipumista onneksi tapahtuu, vähän hitaasti kylläkin. Tai sitten se vain tällä kärsimättömällä luonteella tuntuu hitaalta. Pitäisi jaksaa muistaa että minut sentään leikattiin nukutuksessa lauantaina, ja siitä on aika vähän aikaa. Perjantaina pitäisi aloittaa uudessa työpaikassa, vähän jännittää miten jaksan ja pystyn.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Silloin kun vähiten odottaa...


... elämä tekee äkkipysähdyksen.

Vuorokausi vakavissa tunnelmissa, operoitavana ja hoidettavana. Nyt onneksi jo kotona toipumassa. Kiitollisella mielellä kuitenkin, olin hyvissä käsissä ja pääsin ajoissa hoitoon.

Joko nyt riittäisi?