lauantai 28. kesäkuuta 2014

Hidasta elämää


Toisinaan elämä käskee tavalla tai toisella hidastamaan tahtia, ja sitten eletäänkin hetki hyvin hidasta elämää. Minä kohtasin oman hidastajani alkuviikosta iskiaksen muodossa. Eipä ole kivaa ei, mutta minkäs tälle mahtaa. Istuminen sattuu, käveleminen sattuu ja välillä makaaminenkin sattuu.

Selkä oli jo parempi, mutta kävin eilen tekemässä muuttosiivouksen työpaikkakunnan asuntoon, jossa olen asustanut viikot, ja selkä oli tänään paljon huonompi. Ei olisi pitänyt riehua mopin ja imurin kanssa, mutta kun pakko oli käydä hoitamassa asunto luovutuskuntoon.

Lattialla maatessa saa kavereita!
Olen joutunut luovuttamaan koirien hoidon miehelle (ja keskittymään lattialla makaamiseen), hän tekee lenkkejä viiden koiran kanssa! Onneksi liikkuminen ja koirien hoito on miehelle mieluisaa puuhaa ja "saan" sairastaa hyvällä omallatunnolla. Ja pystyn minä sentään ruokkimaan ja pissattamaan pentukoiria.


Löysin kauppareissulla Kauhavan Kangas-Aitan Lykke-lankaa. Hirveän kiva superwash-sukkalanka. Tulossa on Kierreraita-sukat entisen työkaverini tytölle. Ohje on kyllä melko kryptinen, suoraan sanottuna aivan kamala! Olen neulonut aktiivisesti ainakin viimeiset 10 vuotta, enkä meinannut millään saada ohjeesta selkoa. Googleakin piti käyttää. Mallineule itsessään on oikeinkin kiva, tykkään tuosta kierteestä. Pientä säätöä ja omia ratkaisuja tein kantapään jälkeen pohjassa.

Neulominen edistyy hitaasti sillä en voi istua kovin pitkiä aikoja sohvalla ilman kipuja. Turhauttavaa, sillä olen yleensä nopea neuloja joka tekee sukat "tuosta vaan".


Raparperikauden innoittamana testasin raparperipiirakan ohjetta kahdesta eri ohjeesta yhdistellen. Lopputulos on maukas, vaikkakin kirpeä.

Toivottavasti sinä olet saanut pysyä terveenä! <3

torstai 26. kesäkuuta 2014

Nokkonen

Tuo kaikkien tuntema polttava vihollinen on päätynyt tänä kesänä jo kahdesti lautaselle. Ensimmäisellä kerralla tuloksena olis Shrekinvihreitä lettuja, hyviä olivat! Kelpasi jopa nirsolle lomalaistytölle.

Tänään sitten bongasin blogimaailmasta nokkossipsit, ja pitihän niitä tietysti testata, raaka-aineesta kun ei pulaa ole.


Öljyä roiskin vain päälle suolan ja pippurin kanssa, hyvin toimi. Varsinaisen kypsennyksen toteutin jälkilämpöisessä leivinuunnissa noin vuorokausi lämmityksen jälkeen. Annoin nokkosten kuivahtaa siellä reilun tunnin ajan. Lopputulos oli oikein rapea mutta ei tippaakaan kärähtänyt. Maku oli - noh - sellainen miltä voikin kuvitella suolalla ja pippurilla maustetun nokkosen maistuvan. Mutta totesin miehelle että tuskinpa sitä tulisi nokkosenlehtiä syötyä muutenkaan, eli hyvä näin :)

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Räsyä ja raitaa


Istuin muutama vuosi sitten yhden talven kangaspuiden äärellä kansalaisopiston kudontapiirin merkeissä. Kutoessa ehtii miettiä paljon asioita, mattoihin on helppo kutoa niin iloja kuin surujakin. Toisinaan kudoin yksin hiljaisuudessa, välillä sain seuraa mummoni ikäisistä naisista joiden kanssa syntyi hyviä keskusteluja elämästä. Monenlaisia tunteita tuli purettua kaiteen lyömiseen. Terapeuttisinta oli nähdä konkreettisen tuloksen syntymistä, se oli jotenkin erilaista verrattuna neulomiseen ja virkkaamiseen.

Värien sommittelu vanhoista lakanoista ja sieltä täältä haalituista kuteista oli upeaa. En halunnut mennä sieltä missä aita on matalin ja käydä ostamassa valmiita kuteita, vaan revin kuteiksi oikeasti vanhoja kangaspaloja ja jopa työkavereilta saatuja puhkikuluneita lakanoita. Toki ostin vähän valmista trikookudettakin rytmittämään mattoja.

Kevään tullessa sain keriä tukilta viisi mattoa. Tunne oli todella hieno! Täydellisiä ne eivät ole, mutta minulle erittäin rakkaita ja tärkeitä. Kaksi mattoa lähti lahjaksi, kolme jätin itselleni.

Oikeanpuoleinen matto on ollut minulle aina keittiönmatto, ei väliä vaikka keittiöni sijainti on vaihtunut muutamaankin otteeseen. Tämä matto on kaikista lähimpänä sydäntäni. Vasemmanpuoleinen matto ei sovi sinänsä sisustukseeni, mutta elättelen vielä toivetta vaaleanpunaisella ja pienillä kalusteilla sisustetusta huoneesta.

Harras toiveeni on, että elämääni osuisi vielä se punainen tupa ja tyhjä vinttikamari johon kasata kangaspuut.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Hauki-improvisaatio

Onnellinen sattumus sai alkunsa eräästä epäonnisesta ottelusta leivinuunin kanssa, jolloin hauenpaisto muuttuikin hauenkeitoksi. Vesi ei ollutkaan haihtunut oletetulla tavalla, ja hauki kypsyi kiehumalla vedessä. Suolakin oli liuennut matkan varrelle. Ei varsin houkuttelevaa ruokaa, jos minulta kysytään.


Koska ruokaa ei sovi heittää pois, päätin tuunata haukea pikkuisen ja jatkojalostaa siitä kastikkeen. Pannulle sipulia ja voita, pieni kuullotus, ja hauenpalat perään. Möyhensin, käänsin ja paistoin. Vesi alkoi haihtumaan ja rakenne mureni sopivasti.


Sekaan mausteet (suola, pippuri, paprikajauhe, chili ja tomaattipyré) ja turkkilainen jogurtti. Vähän lisää mausteita, ja se oli siinä!


Tarjoillaan täysjyväpastan kera.

Tuli muuten niin hyvää, että taidan hakea lisää!

Koukussa

Aina välillä, varsinkin näin kesäaikaan, minuun iskee mahdoton virkkaushulluus. Virkkaan ja virkkaan kunnes niskani on aivan lukossa ja päässä ei veri kierrä. Silti mieli sommittelee erilaisia väriyhdistelmiä ja huomaan etsiväni uusia malleja.

Pitsejä en virkkaa, se on minun makuuni aivan liian pientä piperrystä. Suuria linjoja ja paksuja lankoja, siitä minä pidän! Eniten taidan virkata isoäidinneliöitä ja niiden eri muunnelmia. Valitettavasti olen "tyylikkyyden" vanki, haluaisin niin kovasti räiskytellä väreillä ja saada aikaan iloista ilmettä. Ehei, tyyli ennen kaikkea, vaikka muuten pidänkin kirkkaista väreistä. En vaan osaa yhdistellä värejä kovin rohkeasti. Pitäisi kyllä uskaltaa.

Jos vaan niskani sallisivat, tuottaisin virkattuja torkkupeittoja kuin liukuhihnalta. Ehkä on ihan hyvä juttu että luonto laittaa rajoituksia addiktille? ;)


maanantai 23. kesäkuuta 2014

Tänään

Tänään oli hyvä päivä lähteä pyörälenkille

"Isot tytöt" mukaan, yksi kummallekin.


Kääntöpaikalta löytyi kolme joutsenenpoikasta joiden emot pakenivat kauemmas jättäen poikaset keskenään

Kuva on huonolaatuinen, puhelimen zoomi ei ihan riitä.
Paluumatka sujui hiukan erilaisella kokoonpanolla


Minun pari päivää vihoitellut selkä riehaantui kunnolla pahaksi kesken lenkin, enkä uskaltanut ottaa riistan perään ryntäilevän koiran kanssa (enempää) riskejä.


Hymyilytti se kuitenkin, vaikka kivut olikin kovat. Ajelin ensimmäisen lenkkini lukkopolkimilla enkä edes kaatunut ;) Lenkki oli mitä mainioin!

Huomenna en taida yltää ihan vastaaviin urheilusuorituksiin selkäni puolesta, mutta se on huomisen murhe, se.

mehumaija.

kuva lainattu täältä

"Mehustin (myös mehumaija ja mehuliisa) on keittiöväline, joka muistuttaa kattilaa. Mehumaijassa on pohjakattila, jossa vesi kiehuu, sen yläpuolella mehukattila, johon mehu kertyy ja josta se johdatetaan letkulla pois, marjakehikko, johon mehustettavat marjat tai hedelmät laitetaan sekä tiivis kansi. Parhaat mehustimet ovat ruostumatonta terästä, koska happamat marjat voivat syövyttää alumiinimehustinta." -Wikipedia

Täällä blogissa mehumaija on kolmekymppinen nainen. Maisteri. Avovaimo. Koiraharrastaja. Muusikko. Käsillätekijä. Retkeilijä. Ruoanlaittaja. Ihmettelijä ja kummastelija. Pohdiskelijakin. Ennen kaikkea kotona viihtyvää mallia.

Tervetuloa seuraamaan sitä ihan tavallista arkielämää, jota vauhdittavat viisi koiraa, liikkuvainen mies, maastopyöräily, kalastus. musisointi. Rennosti ja verkkareissa :)