sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Tekniikkahifistelijän onnenpäivät

Olin ilmeisesti ollut tosi kiltti tänä vuonna, sillä sain mieheltä joululahjaksi jo pitkään toivomani Garmin Vivofit-aktiivisuusrannekkeen.

Olen omistanut sykemittarin jo useita vuosia, ja sitä paljon käyttänytkin. Nyt raskauden myötä liikkuminen on muuttunut mummovauhtiseksi lyllertämiseksi enkä koe oikein mielekkääksi iskeä sykemittaria käteen lenkille. Enkä oikein koe sitä tähän elämänvaiheeseen kuuluvaksikaan.

Vivofitin avulla pystyn kuitenkin seuraamaan päivittäistä aktiivisuuttani, sillä laite laskee varsin luotettavan oloisesti ne päivän mittaan lyllerretyt mummoaskeleet. Lisäksi se seuraa mm. unenlaatua. Koko yön keskenmenopainajaisia katseltuani laite ei piirtänyt varsin mairittelevaa käyrää yön "levosta".



Omaa aktiivisuuttani ja mm. juuri näitä unitilastoja voin tutkia kätevästi tabletin GarminConnect-sovelluksella. Puhelimeenkin tämän sovelluksen saisi, mutta koska iPuhelimeni hukkui lokakuisella(?) wc-reissulla, puhelimen tehtävää toimittaa 50 euroa kustantanut perus-Nokia.


Lähestulkoon hauskinta tässä rannekkeessa on se, että sen pystyi helposti parittamaan entisen (Garminin) sykevyön kanssa yhteen. Ei tarvinnut kuulkaas ostaa erikseen kolmatta(!) sykevyötä tähän talouteen, vaikka myyjä sitä sitkeästi yritti tyrkyttääkin. Onneksi olin itse fiksumpi kuin myyjä ;) Vivofit näyttää hienosti sykkeen pieneltä ruudultaan :) Olen jo aivan rakastunut <3

perjantai 26. joulukuuta 2014

Yksityistä vai julkista?

Minun on ollut viime viikkoina kuukausina hirveän vaikea kirjoittaa tänne blogiin mitään, sillä minut on vallannut kummallinen ja itselleni täysin ennenkuulumaton tarve pitää tämä raskaus yksityisenä, pienen piirin asiana. En ole maininnut asiasta sanallakaan Facessakaan, jossa sentään muuten olen ihan aktiivinen. Kasvokkain olen kyllä kertonut mm. työkavereille (jotka nyt eivät muuten ole mitenkään läheisiä minulle) eikä minulla ole muuten minkäänlaista vaikeutta puhua asiasta. Jotenkin Pikkuinen tuntuu vaan liian läheiseltä ja intiimiltä asialta leviteltäväksi ympäri nettimaailmaa.

Olen pohtinut onko kyseessä menettämisen pelko ja sitä myöten tarve pitää matalaa profiilia, mutta ei tässä siitäkään ole kyse. Jotenkin vaan koen että en halua levitellä asiaa suuremmin netissä. Jos minut näkee tosielämässä, asiasta ei suuremmin voi erehtyä :D

Sen verran voin toki kertoa että kaikki on tähän asti mennyt oikein hyvin :) Oksentanut olen ehkä viidesti, se alkoi tuossa 9. viikon nurkilla. Maha kasvaa ja liikkeitä tuntuu hiljalleen aina silloin tällöin. Olen nähnyt pikkuisen ultrassa jo neljästi, mieskin jo kahdesti. Neuvolantäti ultraa joka kerta ja sitten on tietysti nämä seulonnat. Puoltaväliä kohti ollaan menossa kovaa kyytiä.

Mitään jyrkkää rajanvetoa en ole tehnyt raskauden ja blogin suhteen, ehkä alan myöhemmin kirjoitella enemmän omista tuntemuksista ja pikkuisen kasvusta jos siltä tuntuu. Hankinnoista ja sensellaisesta tulen varmaankin kirjoittelemaan enemmän, samoin pienistä neulomuksista ja muista käsitöistä.

mehumaija siis kuittaa, täällä on kaikki hyvin radiohiljaisuudesta huolimatta <3

maanantai 3. marraskuuta 2014

Katkarapu bongattu!


Perjantainen ultra kertoi että sisuksissani majailee 9 mm pituinen katkarapu <3 Pikkuinen on siis asettunut paikoilleen oikeaan osoitteeseen, sydän jyskyttää ja koko vastasi päivälleen viikkoja. Iso kivi vierähti sydämeltä! Jos kaikki jatkuu yhtä mallikkaasti, tiedän ensi juhannuksen suunnitelmat jo nyt ;) Viikon päästä pääsen sitten ensimmäiseen neuvolaan.


Huomasin muuten että kaikki kuvani on otettu viime aikoina keittiön pöydällä :D Siinä päällä on ainut kunnon valo, en edes yritä kuvailla olohuoneessa. Tämä lamaannuttava väsymys yhdistettynä rankkaan työhön ja pimeään vuodenaikaan vie kyllä ihmisestä mehut, ainakin näin raskaana ollessa. Blogi on viettänyt hiljaiseloaan, mutta jospa tämä taas tästä piristyisi kun on mitä kirjoitella :)

perjantai 24. lokakuuta 2014

Viikonloppu!



Tiivis tahti töissä saa kummasti arvostamaan viikonloppua ja omaa aikaa. Tänään kävin hakemassa ruusukimpun alkavan viikonlopun kunniaksi. Meillä on viime aikoina ollut koko ajan tuoreet leikkokukat pöydällä. Aika pieni hinta siitä että saa kauneutta ja piristystä kotiin. Tämänpäiväiset ruusut ovat juuri samaa sävyä kuin omat ylioppilasruusuni aikoinaan. Nostalgista!

Illan ohjelmassa olisi myös lenkki lumisateessa ja sen päälle leppoisat löylyt saunassa. Olen alkanut arvostaa aina vain enemmän leppoisia löylyjä, en viihdy kuumassa saunassa enää lainkaan. Harmikseni joudun saunomaan yksin, sillä minun ja mieheni työvuorot menevät täysin ristiin. Yhteinen vapaa-aika alkaa perjantaisin klo 22.15. Tarvitseeko erikseen kertoa että tämä alkuraskauden kooma kaataa minut yöunille viimeistään klo 22.

Tänään pyörähti uusi raskausviikkoa käyntiin. Olen pysynyt ihmeen selväjärkisenä ja rauhallisena taustoistani huolimatta. Satunnainen pahoinvointi on toisinaan seuralaiseni esiintyen lähinnä kohtuullisena kuvotuksen tunteena. Turvotus on iltaisin massiivista, maha on aivan valtavissa mittasuhteissa! Yön aikana turvotus sitten laskee, ja aamuisin näytän aivan normaalilta. Ensimmäiseen ultraan pääsen ensi viikolla, saapa nähdä onko kukaan kotona.

torstai 16. lokakuuta 2014

Kell' onni on..

.. se onnen julkaiskoot!



Silläkin uhalla että huonosti käy. Vaikka ei käy. Enää. Ei voi käydä. Eihän?

tiistai 9. syyskuuta 2014

Sanaton



Aina ei tarvita sanoja <3 Hassua miten pieni teko aiheuttaa ison tunteen. Oli mukava palata kotiin ja löytää yllätys rakkaalta.

lauantai 6. syyskuuta 2014

Sukkasillaan

Olen pyörinyt viimeiset viikot sukkateeman ympärillä, tämä syksy on jotenkin sellaista aikaa. Tässä taloudessa käytetään villasukkia ympäri vuoden, niitä saa olla aina kaapissa ehjinä ja puhtaina.

Yleensä teen sukat itse, mutta viime jouluna löysin niin kauniit sukat että en voinut jättää niitä ostamatta. Kyseessä on 100 % villasta tehdyt Konttisukat, niin paksut ja ihanat että pakkohan ne oli ostaa. Kuljin sukissa käytännössä joulusta kesäkuuhun, sitten pohjat kuluivat niin puhki että sukkia ei ollut enää mukava käyttää. Reikien laajuuden vuoksi parsiminenkaan ei (enää) tullut kysymykseen. Varret kuitenkin olivat moitteettomat, joten ajattelin kutoa sukkiin uudet terät :)

Jos jollain on sama ongelma, toivon että saat näistä kuvista ja ohjeista apua :)





Melkein luulisi että hiiri on tehnyt näihin pesänsä!

Pujotin ensin ohuen pyöröpuikon viimeiseen kokonaiseen kerrokseen ennen kantapäätä

Pujottamisen jälkeen leikkasin sukan teräosan kantalapun yläosasta poikki

Vaihdoin tilalle sukkapuikot (pyöröpuikkokin kävisi tietysti) ja purin muutaman kerroksen pois. Sitten neuloin normaalisti loppuun.






Pieni väriero varren ja terän välillä, mutta hyvä siitä tuli!

perjantai 5. syyskuuta 2014

Onnettaren suosikki

Mehumaija arpoi aivan ajallaan, mutta koska työ haittaa tällä hetkellä niin kovin paljon elämää, saan ilmoitettua vasta nyt että palkintosukat lähtee 17 neliötä-blogin pitäjälle! :) Olen yhteyksissä!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Tyhjäksi puristettu tiskirätti



Kolme työpäivää takana, olen jo melkein kuollut. Vaikka fyysinen toipumiseni on ollut melko nopeaa, päänuppi laahaa pahasti perässä. Työ itsessään on jo erittäin haastavaa, siihen päälle uusi työyhteisö, uusi paikkakunta, kaikki viimekesäiset tapahtumat. Tai oikeastaan kuluneen vuoden varrelle osuneet sattumukset. Riittäisi vähän vähemmänkin yhdelle ihmiselle. Tai kahdelle, onhan tässä tuo ukkokultakin mukana aivan samalla tavoin. Itsekäs minä vaan rypee omissa asioissaan, hyhhyh minua!

Tämänhetkiset asumiskuviot ottaa päähän. Rivarikolmio viiden ison ja energisen koiran kanssa ei jaksa naurattaa. Oikeasti en saisi valittaa, mies hoitaa koiria edelleen suurimman osan. Olen välillä niin väsynyt (matalasta hemoglobiinista johtuen) että en aina meinaa jaksaa nousta sängystä. Onneksi on tuo ukkokulta joka potkii minua eteen päin eikä anna minun jäädä rypemään ja märehtimään asioita. Omakotitalo isolla, aidatulla tontilla helpottaisi elämää aika paljon. Vielä vaan ei ole sellaista helmeä kohdalle osunut, jatkamme etsintää ja toivomme että joku päivä just nyt ja heti tärppää talon suhteen.

Nyt tämä tyhjäksi puristettu tiskirättä kiittää ja kuittaa ja painuu peiton alle.

Ps. Muista osallistua arvontaan jos varpaita palelee ja pinkit villasukat kiinnostaa! Vielä ehtii muutaman päivän ajan, arvonta suoritetaan elokuun viimeinen päivä.

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Mustikkaretkellä

Ei verkkoa! - Ihmeellistä että tällainenkin paikka vielä löytyy!

Valtavan suuria ja makoisia mustikoita...

... joita oli PALJON!

Vähän kotiinviemisiä talvenvaralle

Lopuksi kahvia ja pannaria luontotuvalla.




sunnuntai 17. elokuuta 2014

Missä vaiheessa?


Missä vaiheessa valkoiset pihlajankukat muuttuivat oranssiksi marjoiksi?

Varmaan jossain siellä raskauden, järjettömän ison ja äärettömästi voimia syöneen muuton, munajohtimen repeämisen, kohdunulkoisen leikkauksen, leikkauksesta aiheutuneen komplikaation ja yhteensä kymmenen viikkoa kestäneen sairastamisen välimaastossa.

Minä taidan olla tulossa vasta siellä jossain heinäkuun toisella viikolla.

perjantai 15. elokuuta 2014

Tylsyyden karkottajat


Tartuin pitkästä aikaa ainakin reilun vuoden tekeillä olleeseen pitsihuiviin. Mallina My heaven (Ravelry-linkki), lankana iki-ihana, seitinohut Grignasco Merinosilk. Olin oikeastaan jo unohtanut että minulla on tämmöinen ihanuushuivi kesken, hassua.

Posti muisti minua myös uudella Kodin kuvalehdellä, se on aina mukava lukeminen eikä petä koskaan!

Kuka löytää kuvasta myös kolmannen tylsistymisen estäjän?

Muista osallistua arvontaan!

Ihanaa viikonloppua! <3
mehumaija.

torstai 14. elokuuta 2014

mehumaija arpoo!

Vakava sairastaminen saa ihmisen kumman nöyräksi. Sitä jotenkin tajuaa elämän ja omien voimien rajallisuuden, ajatukset suuntautuvat siihen mihin on elämänsä käyttänyt. Menneelle emme mahda enää mitään mutta tähän hetkeen voin vaikuttaa. Kiitollisena elämästä, elossa olemisesta, kuitenkin kohtalaisen hyvästä terveydestä sekä ennen kaikkea mahdollisuudesta ilahduttaa lähimmäisiäni kutaisin arvottavaksi kuvassa näkyvät pinkit Kerttu-sukat. Lankana ihana, 85 % villaa sisältävä Lykke-sukkalanka.

Arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin sähköpostiosoitteineen tähän postaukseen. Toisen arvan saat jos haluat linkittää arvonnan omaan blogiisi. Mainitse tästä kommentissasi. En myöskään pahastu vaikka jäät pidemmäksikin aikaa vierailulle ja liityt lukijaksi :)

Arvonta suoritetaan sunnuntaina 31.8 klo 21.00

maanantai 11. elokuuta 2014

Here we go again..



Voisin lanseerata jonkinlaisen "viikonlopun tippakäsi"-kuvahaasteen. Perjantaina tuli leikkauksen jälkeinen komplikaatio, ja viikonlopun nautiskelin antibiootteja suoraan suoneen kolmesti vuorokaudessa. Tänään pääsin onneksi kotiin, huh. Elämä tuntuu nyt kohtuullisen haastavalta; hemoglobiini on laskenut 50 yksikköä, olen hillittömän väsynyt ja yleisvointini on heikko. Kaksi viikkoa sairaslomaa luvassa, huoh.

Kukkia rakkaalta <3
Koti asunto on tällä hetkellä täysin räjähtäneessä tilassa. Olohuonetta hallitsee yhdeksän purkamattoman muuttolaatikon kasa, keittiössä vielä muutama lisää, ja tilanne on lievästi sanottuna epätoivoinen. Olisi itselläkin helpompi jaksaa toipua jos kämppä näyttäisi edes etäisesi kodilta. Mies kulki viikonlopun kodin ja sairaalan väliä (reilu tunti suuntaansa) ja hoiti siinä sivussa viisi aktiivista koiraa. Kovin isoja kodinhoitopaineita en ole hänen niskaan latonut.. 

Nyt tarvittaisiin jonkinlaista Super-hahmoa joka auttaisi. Meinaa olla vähän rankkaa.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Astiakaapin aarteita

Tämä tunnustus täytyy tehdä heti alussa: Olen mehumaija ja olen astiafriikki. Retroarabiat ja muutkin kauniit kuviot ja värit, oi kyllä! Erityisesti rinnassa läikähtää jos astiaan liittyy muisto, tunne tai tärkeä ihminen. Kaunis astia saa supermerkityksen :)

Olen heikkona näihin Göran Bäckin astioihin.
Iso pullavati on mummuni perintöä, pienemmän lautasen sain äidiltäni.

Mummun perintöä nämäkin.
Arabian vanhat kupit aluslautasineen. Kuusi paria :)

Arabia Pomona mansikka - syvä lautanen.
Ystäväni vanhasta kodista, liittyy oleellisesti nuoremman koirani
astutusmatkaan :D
Muuttolaatikoita tyhjennellään voinnin ja jaksamisen mukaan. Toipumista onneksi tapahtuu, vähän hitaasti kylläkin. Tai sitten se vain tällä kärsimättömällä luonteella tuntuu hitaalta. Pitäisi jaksaa muistaa että minut sentään leikattiin nukutuksessa lauantaina, ja siitä on aika vähän aikaa. Perjantaina pitäisi aloittaa uudessa työpaikassa, vähän jännittää miten jaksan ja pystyn.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Silloin kun vähiten odottaa...


... elämä tekee äkkipysähdyksen.

Vuorokausi vakavissa tunnelmissa, operoitavana ja hoidettavana. Nyt onneksi jo kotona toipumassa. Kiitollisella mielellä kuitenkin, olin hyvissä käsissä ja pääsin ajoissa hoitoon.

Joko nyt riittäisi?

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Kukkoloenen

Pieniä ahvenia on helppo höynäyttää, ja niitä alkoi olla jo aika paljon aivan liikaa. En kuitenkaan antanut jauhaa kaikkia koirien ruoaksi, vaan halusin ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilla kalakukon tekoa. Mainio ohje löytyi täältä, joten ei muuta kuin hommiin!

Ahvenoille reilusti suolaa ja...

... taikinan tekoon! Taikinan käsiteltävyys parani kun lisäsin viimeisen lusikallisen öljyä ihan viimeisenä.

Pohjan kaulintaa

Vuorokerroksin pekonia ja ahvenoita

Kauniit taitokset ;)

Kannen ja pohjan yhdistämistä

Yön yli leivinuunissa folion sisässä

Kätevä emäntä unohti leivinpaperin välistä...

... mutta tulipa mahtavan makuista!!!

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Muutoksia

Miten tuntuukin siltä että elämässä tapahtuu kaikki isot muutokset aina samaan aikaan? Uuden alkua ja samaan aikaan vanhasta luopumista.

Elämme keskellä hikisintä muuttoshowta, blogi on viettänyt hiljaiseloa. Kuluneen viikon aikana olen istunut autossa vasta vajaat 3000 km. Näillä keleillä, tietysti ilman ilmastointia.

Reilu viikko sitten entiset työkaverini yllättivät ja järjestivät minulle ikimuistoisen päivän! <3 Uintia ja saunomista, loistavaa ruokaa, ihanaa yhdessäolo. Paljon naurua. Kyllä minulla onkin ihania ystäviä!

Mansikoita ja kuoharia
Illan pääruoka :D

Pöytä koreana

Grilli kuumana


Muutokset on minulle aina rankkoja. Olen vaihtanut paikkakuntaa elämäni aikana vähän liian monta kertaa. Juurtuminen on kerta kerralta vaikeampaa, huomaan jopa aina aluksi eristäytyväni. Se tuntuu hullulta, olenhan hyvin sosiaalinen ihminen. Uusi työpaikka jännittää ja samalla suren vanhasta työpaikasta lähtemistä. Näin on kuitenkin ehdottomasti parempi, muutos tekee tällä kertaa oikein hyvää!

Täydellistä!

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kuumuutta paossa










Saavuimme eilen kotiin maatilalomalta. Kyllä kotiin on vain mukava tulla, vaikka lomailusta nauttisikin täysillä! <3 Unet omassa sängyssä on aika hieno juttu.

Helle vain jatkuu, ulkona on jo aamusta paahtavan kuuma. Itse en ole mikään mahdoton kuumuuden ystävä, vaan mieluummin istun sisällä aurinkoa paossa. Uimaankaan en nyt pääse, joten kuumuus tuntuu vain tukalalta. Olen myös ollut hieman väsynyt viimepäivinä, on mukava ottaa rauhallisesti ja lepäillä.

Viikonloppuna keskityimme kalastukseen veneestä, saimme tosi mukavasti saalista! Normaalisti meillä ei ole venettä käytössä vaikka rannassa asummekin, joten viikolopun kalastus oli erityisen luksusta. Joella jaksaa kyllä olla vaikka olisi kuumempikin ilma, vesi viilentää sopivasti.

Koska olen sitä tyyppiä jolla täytyy olla monta monituista käsityötä kesken samaan aikaan, aloin neulomaan itselleni pitkiä sukkia Dropsin ohuesta Fabel-sukkalangasta. Ihanaa vastapainoa paksulla langalla virkkaamiselle!

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Maalla

Olen hoitanut elämässäni lapsia, koiria, kissojakin. Vaan enpä koskaan aiemmin poronvasaa!

1,5 kk vanha vasa aamupalalla

Vietämme pitkää viikonloppua talon(ja poron!)vahtina maatilalla, josta löytyy mm. B&B, poronkasvatusta sekä isot laitumet kesähevosille.


Talon puutarha on upea, samoin kasvimaat :) 

Maisemassakaan ei ole valittamista! :)



Talo tarjoaa myös poronlihaleikettä, mielettömän hyvää!

Vaan mitäpä olisi elämä ilman Albertia?



Ihanaa kesäistä viikonloppua! <3