sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Vauvamies 10 kuukautta


Näin se aika kiitää, Poikanen täytti 10 kuukautta ja on enää kahden kuukauden päässä vuoden iästä!


Merkkipäivän "kunniaksi" olemme viettäneet viikon sairastellen. Ensi tuli mystinen kuume, joka ehkä paljastui vauvarokoksi. Sen jälkeen alkoi omituinen, erittäin satunnainen oksentelu. Sitten sairastuimme me vanhemmat ja vietimme pari vuorokautta erittäin heikoissa tunnelmissa vatsataudin tahtiin. Ja sen aikana Poikanen nappasi itselleen räkätaudin. Jes! No, ei voi valittaa sillä vähällä olemme päässeet. Viimeksi lapsi on sairastanut nuhaa elokuussa.


Uutena taitona löytyy konttaaminen, sitä kylläkin käytetään vaan harvakseltaan mutta entistä enemmän kuitenkin.

Jospa tätä sairastelua nyt riittäisi ja pääsisimme taas normaaliin elämään kiinni.

torstai 17. maaliskuuta 2016

Hitaasti kiiruhtaen


Kylläpä on tehnyt tiukkaa myöntää itselleni että kaikkien näiden liikuttujen vuosien jälkeen tietynlainen peruskuntoni on surkea. Näyttääpä muuten kamalalta kirjoitettuna!

Minulla on luontaisesti melko korkea syke, se kiipeää helposti 175-180 lyönnin pintaan ja pystyn liikkumaan aika vaivattomasti 170 lyönnin tuntumassa. Onpa se noussut kahdensadan lyönnin nurkille melko pienellä ponnistelulla. Olen aina pitänyt tätä synnynnäisenä ominaisuutena joka nyt vaan on näin. Tänä keväänä olen kuitenkin tajunnut että minulta "puuttuu" kokonaan sykealue väliltä 120-150. En ole tottunut tuollaisiin sykkeisiin, sillä yleensä se pomppaa nopeasti (liian) korkeisiin lukemiin. Olen tavallaan hyväkuntoinen huonokuntoinen. Vähän kuin laiha läski.

Olen ottanut kesän tavoitteeksi yhden polkujuoksutapahtuman ja haluan olla silloin hyvässä juoksukunnossa. Jotta juoksu kulkee hyvin, minun täytyy parantaa peruskuntoani ja  kehittää nimenomaan tuota matalaa sykealuetta. Olen tarttunut härkää sarvista ja luonut itselleni harjoitusohjelman joka sisältää näin alkuvaiheessa kolme juoksulenkkiä viikossa. Hidasta menoa matalilla sykkeillä (135-147), mutta jonkinlaista hölkkää kuitenkin. Kyllä ottaa koville mennä niin hitaasti että melkein naapurin mummot ajaa rollaattorilla ohi, mutta tässä ei nyt paljon häpeileminen auta! Voisihan kuntoa treenata jonkun muun lajin parissa, mutta kuten sanottua, minulla on tavoite heinäkuussa ja jos haluaa juosta, täytyy treenata juoksua.

Toivon että jonain päivänä vauhtini on kasvanut ja syke laskenut. Siihen asti laahustan menemään tyylillä joka ei tarkastelua kestä. Onneksi metsäteillä ei pahemmin yleisöä ole :)

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Yökestoilua


Enpä olisi ihan heti uskonut että meillä siirrytään täysin yökestoiluun. Ajatuksena se tuntui pelottavalta ja mahdottomalta: Jos päivällä vaihdamme vaippaa parin tunnin välein, miten yksi vaippa voisi toimia 12, jopa 14 tuntia? Yösyömisten ollessa kuvioissa yhtälö olisikin voinut olla haastava, mutta juuri sopivasti yösyöntien jäätyä pois aloin ahdistumaan niistä harvoista kertisvaipoista, joita suolsimme kuitenkin säännöllisellä tahdilla roskikseen. Oma vaikutuksensa oli varmasti myös aivan omia aikojaan ja reittejään kulkevalla roska-autolla. Päätin antaa yökestoilulle mahdollisuuden ja palata sitten tarvittaessa takaisin kertiksiin.


Aluksi pakkasin yövaipat ihan itse tavallisia sisävaippojamme ja kaapista löytyviä imuja (Hemparoon hamppuisia taittoimuja, Myllymuksujen bambu-hampputaittoja) käyttäen. Komeuden päälle villahousut ja unta kupoliin :) Hyvin toimi! Niin hyvin, etten kaivannut enää kertiksiä. Yökäyttöön ryövätyt sisävaipat (päivävaipat) kuitenkin "söivät" varastoamme, enkä jaksanut ommella enää lisää vaippoja, joten ajattelin testata "oikeita" yövaippoja. Löysin tieni Onnikas-vaippojen ihanaan maailmaan, ja takaisin ei taida olla paluuta!

Meillä on tällä hetkellä neljä Onnikas Sulo-yövaippaa. Kolme nepillistä ja yksi tarrallinen. Sulo-vaipoissa on röyhelöt reisissä ja irrotettava, jopa 4-kerrosta bambu-hamppua sisältävä imuläppä. Lisäksi kiinteää imua useampi kerros. Etupainotteisesti taiteltuna läpästä saa jopa 12 kerrosta imua sinne kohdalle missä sitä tarvitaan. Sisäpintana yövaipoissa(kin) meillä on coolmax, jota vauvan iho kestää hyvin. Toimivan kokonaisuuden lisäksi olen erittäin tyytyväinen näiden vaippojen ompelun laadukkuuteen. Ihan samaa en voi sanoa muista meille muuttaneista "valmisvaipoista".


Nämä kunnolliset yövaipat ovat melko arvokkaita käytettyinäkin. Itse olen maksanut kaikista neljästä vaipasta käytettynä n. 20 euroa/kappale. Se on aika paljon, jos oikein pysähtyy miettimään. Tuolla yhteissummalla saisi n. 8 kertakäyttövaippapakettia. Onneksi minä en laske kaikkea rahassa, minulle on tärkeää vähentää kaatopaikkajätteen määrää. Ja onhan näiden jälleenmyyntihinta edelleen aika hyvä, jos joskus maltan näistä luopua :D Niin hyvin ne nimittäin toimivat.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Se toimii!


Kotiviiniä? (ei, emme käytä alkoholia) Vaipparoskis? (ei, vaikka oli aiemmin likavaippojen säilytyksessä kyllä) Mikä ihme tämä on?

Sisäkomposti!

Ulkokompostorimme sanoi itsensä irti ja vetäytyi syväjäähän odottamaan kevättä. Meillä biojätettä tulee varsin iloiseen tahtiin johtuen ruokavaliostamme, joten jotain piti keksiä. No, jos totta puhutaan niin tämä oli jo kolmas kerta kun virittelimme saavikompostorimme tulille. Sanoisin että tällä kerralla olemme onnistuneet parhaiten. Kolmas kerta toden sanoo, vai miten se meni!

Näin se toimii:

Pohjalle reilu kerros hyvin imukykyistä kuiviketta. Kuivikkeen tarkoitus on imeä kompostimassasta erittyvät suotonesteet (jotka yleensä ulkokompostissa valutetaan erilliseen kanisteriin tai maahan). Meillä taitaa olla tällä kerralla kuivikkeena höylälastua jota perinteisesti pidetään huonona vaihtoehtona kompostiin. Mielestäni pohjakuivikkeen materiaalilla ei ole niinkään väliä, sillä sen tehtävänä on vain imeä prosessin aikana erittyvät nesteet, ei osallistua varsinaisesti kompostointiprosessiin.

Pohjakuivikkeen päälle kompostoitavaa ainetta kerroksittain kuivikkeen kanssa. Tarkkoja määriä en osaa sanoa, mutta sormituntumalta sanoisin että kerroksia on parempi olla liikaa kuin liian vähän. Jos biojätettä menee oikein paksuksi kerrokseksi niin se ei kompostoidu näin pienessä yksikössä kovinkaan tehokkaasti.

Saavi täytetään kerroksittain, ja päälle laitetaan taas paksusti kuiviketta. Meillä on taas sitä höylänlastua sillä muuta ei ollut just silloin saatavissa. Lopuksi vielä rakollinen aamuvirtsaa päälle! :D

Aiemmista kokeiluista viisastuneina olemme tämän jälkeen nostaneet saavin lämpimään lattialämmityksen päälle. Lämpö on erittäin tärkeää kompostoitumisen kannalta, ja mitä tasaisempi (ja alakautta nouseva!) lämpö, sen parempi. Aiemmin on testailtu mm. aurinkoisessa paikassa pitäminen, samoin pannuhuone, mutta kokemukset eivät ole olleet näin hyviä. Siispä meidän saavi pönöttää vessassa :D

Seuraavaksi tärkein asia näin pienen kompostin (30 litraa) kanssa on "hauduttaminen". Vastoin perinteisiä ohjeita, pientä saavikompostia ei kannata sekoittaa. Sekoittaminen viilentää turhaan näin pientä laitosta, ja muutenkin mielestäni massaa kannattaa "peukaloida" mahdollisimman vähän. Kerrokset sekoittuvat vain turhaan ja mikrobisysteemi menee sekaisin.

Kompostin toimivuutta kannatttaa seurata lämpömittarilla. Oma nenäkin harjaantuu kyllä varsin toimivaksi mittariksi. Mädäntyvä komposti on kylmä (alle 20 astetta) ja haju paha. Käynnistyvä komposti nostaa lämmöt reilusti yli 20 asteeseen ja tuoksu on pari päivää sellainen hieman imelä. Ei mielestäni mitenkään häiritsevä. Käyvä komposti on jo melko "kuuma" (meillä nyt melkein 40 astetta pinnasta mitattuna) ja hajuton.

Siinä se saa nyt käydä kunnes a) pinta on laskenut sen verran että sinne saa uutta tavaraa sisään tai b) kevät tulee rytinällä ja ulkokompostorimme hyrähtää käyntiin ja kippaamme tämän erän entisten kaveriksi. Lopulta tämä saavillinen päätyy kuitenkin ulkokompostoriimme, joten mikään loppuelämän ratkaisu tällainen ei ole. Mutta hyvä vaihtoehto silloin kuin ulkokompostori on täynnä ja jäässä.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Testissä Pikkeliinan kolmen koon kestovaippa


Olen aiemmin ollut sitä mieltä että minä en lähde tuotetestauksiin, mutta nyttemmin olen joutunut perumaan puheeni!

Minulle tarjoutui todella hieno tilaisuus päästä mukaan Pikkeliinan testiryhmään testaamaan kolmen koon kestovaippaa, joten lähdin empimättä testaajaksi! Kestovaippailu on meillä hyvin iso osa arkea, joten mielelläni osallistun tällaiseen tuotetestailuun.

Paketista paljastui kolmen koon sisävaippa, jonka kuosikangas on joustofroteeta. Sisäpintana vaipassa on ruskea coolmax, ja välissä on kiinteää imua. Taskuun sujautettava imu on avattuna kaksinkertaista kierrätysfroteeta, taiteltuna yhteensä 6 kerrosta.

Söpö! :) 
Vaipassa on todella hyvät säädöt. Sanoisin että jopa aivan poikkeuksellisen hyvät! Korkeutta säädetään edestä nepeillä, ympärysmittaa tarroilla, ja sen lisäksi reisikuminauhat ovat säädettävät. Sanoisinkin että säätöjen ansiosta tämä vaippa käy (varsinkin sisävaippana) ihan oikeasti jo vastasyntyneestä asti ja käyttöikä jatkuu yli 10 kiloon.

Vaippa pieneksi säädettynä
Meidän poikanen sai vaipan ylleen etunepit keskimmäiseen asentoon säädettynä. Kuminauhat säädin viidenteen reikään. Vaipan istuvuus on todella hyvä, hienosti sopii ainakin meidän pitkälle ja hoikalle pojalle!


Jatkan vaipparaportointia jahka saamme lisää käyttökokemuksia! Jatkossa nämä kaikki vaippatestailut löytyvät samalla tunnisteella kestovaippatestaus.

maanantai 7. maaliskuuta 2016

In the Middle of Nowhere!

Me vietimme viikon ihanassa, lumisessa Lapissa <3 Kuvat puhukoot puolestaan:










Itse keräsin 0 hiihtokilometriä, lumikenkäilyä senkin edestä! :) Ehkä tämän voimin jaksaa taas hetken.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Talven iloja


Normaalit ihmiset lenkkeilevät tiellä ja lenkkipoluilla, me kuljemme lumikengillä umpimetsässä :) Kolmen ison ja huonokäytöksisen energisen koiran kanssa remmilenkkeily tienlaidassa on kaikille osapuolille silkkaa kidutusta, joten miksi tehdä elämästä vaikeaa kun voi lähteä metsäänkin?



Kantoreppua, -rinkkaa ja -liinaa lenkkikäytössä testailtuamme totesimme ne talvella hieman haastaviksi lämmön kannalta. Joko kantajalla oli mahdoton hiki, tai lapsella jääkylmät raajat. Lopulta päädyimme tilaamaan Fjellpulken-ahkion Xxl-verkkokaupasta (jossa sattuu nyt olemaan vielä järjettömän hyvä alennus ahkiosta!).

Jo nyt, viikon käytön jälkeen voimme todeta että tämä ahkio menee kirkkaasti kärkikolmikkoon "tarpeellisin lastentarvikkeemme"-kategoriassa. Olemme käyttäneet tätä kuluneen viikon aikana enemmän kuin lastenrattaita. Tarkemmin ajateltuna en ole tainnut tämän saapumisen jälkeen tehdä ainuttakaan vaunulenkkiä tienlaidassa. Olemme käyneet lähes päivittäin joko hiihtämässä tai lumikenkäilemässä.


Ahkiopaketin mukaan tuli itse ahkio (sis. suojapeitteen ja tuulensuojavisiirin), aisat ja vetovyö/-valjaat. Ahkio piti kasata itse, mutta se kävi alkuihmettelyjen jälkeen aika helposti. Ahkiossa on säädettävä selkänoja, me pidämme sitä vielä makuuasennossa sillä vauva tykkää ottaa kunnon päiväunet kun pääsee ahkion kyytiin. Lisäsimme ahkion sisälle vielä vaunujen kantokopan/lämpöpussin ja lampaantaljan tuomaan tukevuutta ja lämpöä. Kylmä ei ole tullut, joka kerran jälkeen olemme nostaneet ahkiosta oikein lämpimän poikasen jonka varpaat suorastaan hikoilevat.


Ahkion vetotuntuma oli meille aluksi pieni yllätys. Olin kuvitellut että ahkio tulisi vähän kevyemmin perässä, mutta ei se kyllä anna kovinkaan paljon "ilmaiseksi". Joka askeleella ahkiota täytyy "raahata" perässä, se ei kyllä luista juurikaan. Varsinkin hiihtoladulla olisin kaivannut ahkion pohjalle jonkinlaisia suksia. Nyt ahkio tulee perässä pohjansa varassa luistamalla, ja kitka on melko iso. Kaikkeen tietysti tottuu, mutta mitenkään huomaamaton perässä kulkeva pulkka tämä ei ole. Onneksi mieheni on innokas pulkanvetäjä, minä saan keskittyä vain omaan etenemiseeni!

Ahkio ansaitsee erityiskiitoksen erittäin hyvin toimivista kaatumissuojista (nuo mustat listat ahkion kyljissä). Eipä ole vielä tullut sellaista kohtaa missä ahkio edes meinaisi mennä nurin! Ja tätä käytetään sentään umpimetsässä ojanylityksineen päivineen :)


Ensi viikolla ahkio pääsee tositestiin, sillä muutamme karavaanin viikoksi Lappiin! Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, luvassa on päivittäisiä retkiä tunturimaastossa.